Abbaye des Rocs Brune

Abbaye des Rocs on belgialaista tuotantoa. Olut jäljittelee tarinan mukaan trappisteja. Hankin kyseisen pullon nettikaupasta noin vuosi sitten, joten hetken tämä tuotos on ehtinyt kellarissa levätä. Parasta ennen 06/12/15. Vahvuutta löytyy 9% verran. Suositustarjoilulämpötila 12-14 C.

Arvio:

Voimakas sihahdus avatessa. Punertavaa, kirkasta olutta jonka seassa on runsaasti hiivapartikkeleita. Reilu vaahto, joka lopulta laskeutuu oluen pinnalle aivan ohueksi katoksi. Tuoksu anismainen, kanelimainen, luumuinen. Hieman trappistmainen.

Suuni valtaa uskomattoman pehmeä luumuinen maku, joka loppua kohden kääntyy hieman anismaiseksi. Mainion yrttinen humalaisuus. Hiilihapot keskiasteisia, kiprakoittavat mukavasti kielenpäällä. Olut tahmaa huulet, mallasta on käytetty reilulla kädellä, siis. Oluen lämmetessä alkoholi tulee esiin maun keskivaiheilla - ei kuitenkaan häiritsevästi.

Yhteenveto:

Loistava olut, joka varmasti vielä paranisi makunsa puolesta toisen vuoden kypsytyksellä, mikäli siihen joku ihminen tällä planeetalla kykenee. Suosittelen ehdottomasti maistamaan.

Laitilan Kievari Agricola

Tervehdys jälleen, kesä on mennyt lomaillessa olutarvioista juoden kesäisiä vehnä-, apa ja kevyempiä IPA -oluita. Näin iltojen pimetessä on todettava, että syksy on täällä taas ja mieli alkaa tehdä jälleen hieman "voimakkaamman" makuisia oluita, joita varastoon on jälleen kertynyt. Syksyn ensimmäinen olutarvio on suomalaisen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Agricola, jota sai keväällä Alkosta käsityöläisolutkampanjan aikana. Kyseessä on "luostariolut", eli belgityylinen vahva ale, jossa on vahvuutta 8,5%. Nautitaan 12-15 asteisena ja siihen pyrittiin.

Arvio:
 Vetokorkki. Olut pursuaa pullosta ja tahmaa niin pöydän kuin sormetkin. Tuoksusta tietää, että nyt on kyseessä belgityyppinen vahva ale - luumuista makeutta, mutta ei juurikaan sitä trappisteille tyypillistä hiivaisuutta. Väri kuparinpunainen, jos sellaista väriä nyt edes on olemassa.

Vaahto tasoittuu melko nopeasti trappist -lasiin. Hiilihappoisuus puskee suutuntumassa päälle suurella voimalla peittäen alleen kaiken muun mahdollisen makuelämyksen. Happoisuuden jälkeen suutuntuma ikäänkuin lässähtää - mistään ei nouse juuri mitään esiin. Alkoholi lämmittää lopussa hiukan. En osaa kuivailla tästä mitään "perinteistä" makua, mutta tilannetta voisi kuvata näin: Ainoa syy, miksi haluan ottaa lasista seuraavan siemauksen on se, että saisin tästä jotain edes irti.

Kaadan hiivat lasiin, jolloin kielen sivuosiin kantautuu hieman happamuutta ja takaosaan karvaisuutta.

Conclusion: 

Keskitasoa heikompi olut, jos vertaa maailmanlaajuisesti maistamiini oluisiin. Suomalaisista oluista puhuttaessa keskitasoa. Suosittelisinko kaverille: En, tässä ei valitettavasti ole mitään, mistä jäisit paitsi jos et ikinä tätä tuotosta makunystyröillesi saa. 

Nøgne Ø Two Captains Double IPA

Pullotettu 30.10.13 ja nautittu 17.3.14. Alc. 8.5% sadalla IBUlla höystettynä

Hiiohoi! Norjalainen kahden kapteenin DIPA napsahtaa auki kaatuen puolen litran tuoppiin utuisen oranssina, hiivat pullon pohjalle oluttyyliin sopien jättäen. Miehekäs vaalea vaahto, joka ottaa laskeutua. Tuoksussa on jopa #100 tyyppistä uhmaa. Speedwaykisojen taustapärinöissä kelpaa tuoksutella tätä karamellin ja tropiikin hedelmän yhdistelmää.

Makea toffeekaramellinen alkupuraisu, joka ei ole kuitenkaan mielestäni överi. Jäljessä seuraa selvä keskipitkä greippiliuku. Jykevä ja tyyliin sopiva runko, jossa alkoholi lämmittää mutta ei maistu. On sanomattakin selvää, että tämän oluen panovaiheessa ei ole humalan määrässä säästetty, ja se antaa erittäin maistuvan kokonaisuuden.

Ei satasen voittanutta, mutta mielestäni parempaa kuin panimon #500 olut.

Pojot: 42/50

Achel 8 Bruin

Achel 8 Bruin kuuluu Trappistien sarjaan. Nimensä mukaisesti siitä löytyy 8 pinnaa alkkomahoolia 330 ml verran. Tätä herkkua sai aikanaan alkostakin, mutta se vedettiin jostain uskomattomasta syystä jälleen pois myynnistä, ja tilalle heitettiin saman panimon Blond joka ei siis ole sama olut kuin tämä, vaikka etiketti näyttää hämäävästi samalta. Oman pulloni olen hankkinut ulkomailta ja on tämä hetken jo kellarissa ehtinyt levätäkin, sillä pullon kyljessä BB 22/10/2014.

Olut kaatuu ansaitsemaansa trappist-lasiin, sillä tuskin moni muu lasi kykenisi tätä ikuisesti vaahtoavaa olutta vangitsemaan yhdellä kaatokerralla. Väriltään olut on tumman ruskeaa, mutta kirkasta. Jättää pitsiä lasin reunaan. Tuoksussa sitä ahh niin ihanaa Belgiä - luumua ja hedelmää.

Maussa hyppää trappistien tapaan hedelmäisyys, maltaisuus ja yrttisyys, jotka on combottu huikealla tavalla yhteen. Rusinoita, kanelia ja ripaus suklaata. Keskiasteinen hiilihapotus, alkoholi lämmittää mutta ei maistu. Pehmenee lämmetessään.

Voi Alko, miksi veditte tämän myynnistä? Suosittelen testaamaan, mikäli olut silmienne eteen jossain pärähtää :)

Pisteet: 41/50

ps. jos ihmettelet, että mikä ihmeen trappist, niin http://fi.wikipedia.org/wiki/Trappist

Chimay Dorée

Mistä?: Ulkomailta (0,33l, 4,8%)

Henkilökuntaolut voimakkaalla sihahduksella ja melko kylmänä (4-6 °C suositustarjoululämpötila) trappistiin. Pienikulpainen, valkea vaahto. Suurin pohjasakka jääköön pulloon. Utuisen vaalean oranssia, jos tämän varovasti olisi kaatanut niin varmaankin melkoisen kirkastakin olutta.

Tuoksussa selkeä vehnä, jossa ripaus tripelmäistä makeutta. Melko kirpsakas hiilihapotus. Maku on vehnän raikas, ei virhemakuja eikä liiemmin erikoisempaa jälkimakuakaan. Kanelia ja neilikkaa erottuu. Belgihiivaisuus luonnollisesti esillä, ja siitähän ei voi olla pitämättä. Kaadan pullossa olevan sakan joukkoon, se ei tosin tee maulle ihmeempiä.

Tämä olut on kuitenkin juuri sellainen, mihin se on tarkoitettu: Sammuttamaan jano. Ei liiemmin nautiskeluun, mutta erittäin toimiva arki-illan saunaolut. Ei liian tuhtia (tämä on ikävästi juuri 4.8%, eli ruokakauppaolueksi 0,1% liikaa), ei liian kevyttä, raikasta, parhaimmillaan kylmänä. Harmi, kun tätäkään ei saa helposti Suomesta.. Pitänee siis jatkossa tyytyä tämän oluen lapsenlapseen, Keisarin vehnikseen.

Pojot: 35/40

Founders Imperial Stout & Centennial IPA

Mistä?? Monopoliimme nämä molemmat ovat rantautuneet, saatavuudet kannattaa tsekata alkon sivuilta.

Paljonko?? Imperial Stout 4,97€ (335 ml ja 10.5%) ja IPA 3.86€ (335ml ja 7.2%).

Lätinät: Founders on jenkkipanimo, joka on aloittanut panohommat vuonna 1997. Sellaset heput kuin Dave Engbers ja Mike Stevens pyörittää tätä puljua, ja tarkemmin se sijaitsee Michiganissa. Jes jes, nyt bissen kimppuun.

Arvio, Imperial Stout:

Ehkäpä mustinta olutta, mitä olen nähnyt. Jopa patologin huumori tuntuu tämän rinnalla vaalealta. Digestiivi jaksaa nostaa hieman rusehtavaa vaahtoa oluen katoksi.
Maussa on paahdetta, paahdetta ja paahdetta. Makeudesta ei ole tietoakaan. Noh, ehkä tästä aavistuksen voi tummaa suklaata ajoittain löytää.
Hiilihapotus on melko kirpsakka ja suutuntuma on jopa sotkuisen täyteläinen. Roiskuessaan pöydälle tämä jättää tahmaa varmasti.
Melko voimakas alkoholipitoisuus lämmittää ja maistuu läpi, ehkä jopa inasen liikaakin tälläiselle pehmolle maistelijalle.

Tämä on kuitenkin kaikessaan kokeilemisen arvoinen, jykevä ja hyvä imperial stout.

PISTEET: Hinta/laatu 4/5, OO-pisteet: 42/50 ( 8 - 4 - 8 - 4 - 18 )


Arvio, IPA:

Meripihkaista olutta reilulla valkoisella vaahdolla.  Tuoksu ja maku muodostuvat "yksinkertaisesti" kaikesta seuraavasta: Karamellista, havunneulasista, pihkasta ja männystä. Keskitäyteläistä tavaraa, jossa katkeron puraisu loppuu "vahvaksi IPAksi" hieman liian nopeasti. Lopussa on lähinnä greippinen liuku. Hiilihapot keskiasteista, eivät raiskaa liiaksi suulakea.

Ei vasta-alkajan IPA, mutta katkero-oluiden ystäville hinta/laatu 5/5, suosittelen kokeilemaan.

PISTEET: 40/50 ( 8 - 4 - 8 - 4 - 16 )

Nogne Ø #500

Mistä? No ulkomailta tottakai, eihän näitä Suomesta kotiin ostettua saa..

Läpinät: Panimon 500. valmistuserä. 5 eri humalaa; Chinook, Simcoe, Centennial, Pacific Gem sekä Nelson Sauvin. 100 IBUa, 5 eri mallasta (julki tuodaan ruis-, ohra-, vehnä- ja kauramallas) ja 10% alc. Olutta on pullossa puolisen litraa. Pantu 22/11/12 ja BB 22/11/16.

Arvio:

Jylhä nimi, vaatimaton pullo. Tämä Imperial IPA on kirkasta, persikan punertavaa/oranssia, ei kuitenkaan täysin amberin väristä olutta. Tämäkin IPA kannattaa kaataa varoen lasiin, ettei kaikki hiiva pukkaa pullon pohjalta lasiin.

Tuoksu tuo mieleen panimon #100 DIPAn. Humalan raikas ja maltaan makea tuulahdus puskee noin puolen metrin päähän lasista. Erittäin houkutteleva tuoksu.

Alkuun puskee makea karamelli, sitten kurkkuun iskee melko karvas humalan katkero, joka kuitenkin väistyy hetken kuluttua greippiseen meininkiin kielen sivuosiin. Rohkea, selkeästi omaperäinen humalointi, josta allekirjoittanut pitää enemmän kuin esimerkiksi BrewDogin meiningistä. Vaikea kuvata, mutta tämä on jotenkin raikkaampi, kui BD hedelmäpommit. Alkoholi lämmittää hieman, mutta ei hypi silmille. Hiilihappoisuus on keskiasteista ja suutuntuma on kyllä täyteläinen, mutta ei kuitenkaan jokaista ruumiinjäsentä tahmaavaa.

Hyvä ja raikas humaloinniltaan oleva IPA. Saisi olla tosin vähemmän makea. Nautin tämän noin 10 asteisena.

PISTEET: 41/50 ( 9 - 4 - 8 - 4 - 16 )