Tervehdys jälleen, kesä on mennyt lomaillessa olutarvioista juoden kesäisiä vehnä-, apa ja kevyempiä IPA -oluita. Näin iltojen pimetessä on todettava, että syksy on täällä taas ja mieli alkaa tehdä jälleen hieman "voimakkaamman" makuisia oluita, joita varastoon on jälleen kertynyt. Syksyn ensimmäinen olutarvio on suomalaisen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Agricola, jota sai keväällä Alkosta käsityöläisolutkampanjan aikana. Kyseessä on "luostariolut", eli belgityylinen vahva ale, jossa on vahvuutta 8,5%. Nautitaan 12-15 asteisena ja siihen pyrittiin.
Arvio:
Vetokorkki. Olut pursuaa pullosta ja tahmaa niin pöydän kuin sormetkin. Tuoksusta tietää, että nyt on kyseessä belgityyppinen vahva ale - luumuista makeutta, mutta ei juurikaan sitä trappisteille tyypillistä hiivaisuutta. Väri kuparinpunainen, jos sellaista väriä nyt edes on olemassa.
Vaahto tasoittuu melko nopeasti trappist -lasiin. Hiilihappoisuus puskee suutuntumassa päälle suurella voimalla peittäen alleen kaiken muun mahdollisen makuelämyksen. Happoisuuden jälkeen suutuntuma ikäänkuin lässähtää - mistään ei nouse juuri mitään esiin. Alkoholi lämmittää lopussa hiukan. En osaa kuivailla tästä mitään "perinteistä" makua, mutta tilannetta voisi kuvata näin: Ainoa syy, miksi haluan ottaa lasista seuraavan siemauksen on se, että saisin tästä jotain edes irti.
Kaadan hiivat lasiin, jolloin kielen sivuosiin kantautuu hieman happamuutta ja takaosaan karvaisuutta.
Conclusion:
Keskitasoa heikompi olut, jos vertaa maailmanlaajuisesti maistamiini oluisiin. Suomalaisista oluista puhuttaessa keskitasoa. Suosittelisinko kaverille: En, tässä ei valitettavasti ole mitään, mistä jäisit paitsi jos et ikinä tätä tuotosta makunystyröillesi saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti