Founders Imperial Stout & Centennial IPA

Mistä?? Monopoliimme nämä molemmat ovat rantautuneet, saatavuudet kannattaa tsekata alkon sivuilta.

Paljonko?? Imperial Stout 4,97€ (335 ml ja 10.5%) ja IPA 3.86€ (335ml ja 7.2%).

Lätinät: Founders on jenkkipanimo, joka on aloittanut panohommat vuonna 1997. Sellaset heput kuin Dave Engbers ja Mike Stevens pyörittää tätä puljua, ja tarkemmin se sijaitsee Michiganissa. Jes jes, nyt bissen kimppuun.

Arvio, Imperial Stout:

Ehkäpä mustinta olutta, mitä olen nähnyt. Jopa patologin huumori tuntuu tämän rinnalla vaalealta. Digestiivi jaksaa nostaa hieman rusehtavaa vaahtoa oluen katoksi.
Maussa on paahdetta, paahdetta ja paahdetta. Makeudesta ei ole tietoakaan. Noh, ehkä tästä aavistuksen voi tummaa suklaata ajoittain löytää.
Hiilihapotus on melko kirpsakka ja suutuntuma on jopa sotkuisen täyteläinen. Roiskuessaan pöydälle tämä jättää tahmaa varmasti.
Melko voimakas alkoholipitoisuus lämmittää ja maistuu läpi, ehkä jopa inasen liikaakin tälläiselle pehmolle maistelijalle.

Tämä on kuitenkin kaikessaan kokeilemisen arvoinen, jykevä ja hyvä imperial stout.

PISTEET: Hinta/laatu 4/5, OO-pisteet: 42/50 ( 8 - 4 - 8 - 4 - 18 )


Arvio, IPA:

Meripihkaista olutta reilulla valkoisella vaahdolla.  Tuoksu ja maku muodostuvat "yksinkertaisesti" kaikesta seuraavasta: Karamellista, havunneulasista, pihkasta ja männystä. Keskitäyteläistä tavaraa, jossa katkeron puraisu loppuu "vahvaksi IPAksi" hieman liian nopeasti. Lopussa on lähinnä greippinen liuku. Hiilihapot keskiasteista, eivät raiskaa liiaksi suulakea.

Ei vasta-alkajan IPA, mutta katkero-oluiden ystäville hinta/laatu 5/5, suosittelen kokeilemaan.

PISTEET: 40/50 ( 8 - 4 - 8 - 4 - 16 )

Nogne Ø #500

Mistä? No ulkomailta tottakai, eihän näitä Suomesta kotiin ostettua saa..

Läpinät: Panimon 500. valmistuserä. 5 eri humalaa; Chinook, Simcoe, Centennial, Pacific Gem sekä Nelson Sauvin. 100 IBUa, 5 eri mallasta (julki tuodaan ruis-, ohra-, vehnä- ja kauramallas) ja 10% alc. Olutta on pullossa puolisen litraa. Pantu 22/11/12 ja BB 22/11/16.

Arvio:

Jylhä nimi, vaatimaton pullo. Tämä Imperial IPA on kirkasta, persikan punertavaa/oranssia, ei kuitenkaan täysin amberin väristä olutta. Tämäkin IPA kannattaa kaataa varoen lasiin, ettei kaikki hiiva pukkaa pullon pohjalta lasiin.

Tuoksu tuo mieleen panimon #100 DIPAn. Humalan raikas ja maltaan makea tuulahdus puskee noin puolen metrin päähän lasista. Erittäin houkutteleva tuoksu.

Alkuun puskee makea karamelli, sitten kurkkuun iskee melko karvas humalan katkero, joka kuitenkin väistyy hetken kuluttua greippiseen meininkiin kielen sivuosiin. Rohkea, selkeästi omaperäinen humalointi, josta allekirjoittanut pitää enemmän kuin esimerkiksi BrewDogin meiningistä. Vaikea kuvata, mutta tämä on jotenkin raikkaampi, kui BD hedelmäpommit. Alkoholi lämmittää hieman, mutta ei hypi silmille. Hiilihappoisuus on keskiasteista ja suutuntuma on kyllä täyteläinen, mutta ei kuitenkaan jokaista ruumiinjäsentä tahmaavaa.

Hyvä ja raikas humaloinniltaan oleva IPA. Saisi olla tosin vähemmän makea. Nautin tämän noin 10 asteisena.

PISTEET: 41/50 ( 9 - 4 - 8 - 4 - 16 )

Stadin Panimon Savuruis & Nøgne Ø Indian Pale Ale

Stapan Savuruis

Mistä?: Alkosta, 5,11€. Kannattaa tarkastaa Alkon sivuilta, onko saatavilla (omasta lähialkostani tämä on usein loppu suosionsa vuoksi..)

Speksejä: KV (kantavierre) 15,2 P, IBU 40, 6,5% ja 0,33L. Tarjoilulämpötila n. 12 astetta. BB 31.12.2014 ja erä #552

Arvio: 

Tumman punertavaa olutta porterille uskollisella kevyellä vaahdolla, joka kyllä pysyy n. 1/3 sormen paksuisena loppuun saakka. 

Tuoksussa makeita hedelmiä, suklaata ja savua. Paahteisuuttakin aistittavissa. 

 
 Savukinkkuinen maku sulaa suuhun. Lämmitessään lasissa, mukaan tulee enemmän myös suklaata ja tervaa. Mukava, paahteinen ja katkera jälkimaku jää kielen takaosaan. Suutuntuma ei valitettavasti ole kovin jämäkkä. Kevyesti hiilihapotettu. 

Vaikea sanoa, pidänkö tästä enemmän kuin esimerkiksi Oat Malt Stoutista. OMS:ssa oli loistava kahvinen jälkimaku, mutta savuruisportterissa vuorostaan savuisuus on se, joka meikäläiseen iskee. Niin tai näin, tämä on hyvää olutta, joskin makuuni hieman liian kevyt. Tulee tätä silti jatkossakin ostettua. 

PISTEET: 37/50 ( 8 - 4 - 7 - 3 - 15)

Nøgne Ø Indian Pale Ale

Mistä?: Ulkomailta

Speksejä: KV 17,5 P, 60 IBU, 7,5% ja puolen litran pullo. Suositeltu tarjoilulämpötila 10 C. Jos haluaa terävän humalan katkeron, kannattaa hiivat jättää pullon pohjalle. Pantu: 2.10.2013 ja BB tästä kaksi vuotta eteenpäin.

Arvio:

Aina kun nykyään avaan Nögnen oluen, on se jotenkin normaalia odotetumpi hetki. Päätin kaivaa kellarin kätköistä panimon IPA:n, jota maistelinkin ensimmäisen kerran joulukuussa olutravintola Kaislassa Helsingissä. Odotukset ovat melkoisen korkealla.

N. 4kk ikäinen pullo reippaasti sihahtaen auki. Komeaa, kultaista ja kirkasta olutta kaatuu lasiin. Karamellinen vaahto. Jo noin puolen metrin päästä lasista haistaa, että nyt on käytetty reilulla kädellä humalaa.

 Se makeus, se pehmeys ja se katkeruus, joka lopulta valtaa makuhermot juuri sellainen, kuin IPA:n pitääkiin olla. Karamellia ja pihkaisuutta. Mukavan täyteläinen suutuntuma täydentää kokonaisuutta.
Alkoholi ei tässä maistu, vaan piiloutuu onnistuneesti katkeron taakse. Keskiasteisesti hiilihapotettu. Lopuksi kaadoin hiivat lasiin, ja se pehmensi kovinta katkeroa selvästi.


Esimerkiksi BrewDogin HC-ipaan verrattuna, jota moni IPAn ystävä on varmasti jo maistanut, on suurin ero tässä Nögnessä siinä, että mukana on makeuden ja katkeron mahtava yhdistelmä, eikä olut ole ns. "pelkkä humalapommi".

Jää kyllä makeudessa ja muutenkin kokonaisuudessa jälkeen #100:sta, joka onkin toisaalta Double IPA. Tämä on silti loistava IPA. Suosittelen, jos satutte jossain tähän olueen törmäämään!

PISTEET: 44/50 ( 9 - 4 - 9 - 4 - 18)

Hyvien saunaoluiden perässä: Founders All Day IPA

"Hyvien saunaoluiden perässä" jatkuu australialaisen Foundersin All Day IPAn merkeissä. Kyseinen olut kuuluu 4,7% luokkaan, joten sitä on saatavilla useista hyvistä maitokaupoista. Kyseessä on pieni ja pippurinen 0,355l pullo. Hintaa kyseisellä oluella on n. 3,30€.

Mainittakoon, että tämä sai olutoppaassa helmikuun 2014 osalta "Kuukauden olut" -tittelin

Arvio:

Kultaista, hieman sameaa olutta. Melkein koko pullo kaadettuna, vähän hiivaa selkeästi messissä. Pieni, keskikokoisella kuplalla oleva vaahto, joka pienenee rinkulaksi oluen päälle. Kevätruohoinen tuoksu, jossa mukana raikas tuulahdus makeutta. 

Maussa on jonkin verran sitrusta, sekä aavistus makeutta. Jälkimaku on keskipitkä, kevyen katkeroinen. Suutuntumaltaan melkoisen kevyt, ei nyt varsinaisesti vetinen, mutta jotenkin hieman laima fiilis tästä jää. Mainittakoon, että suurin laimeus katoaa hiukan, kun olut lämpenee lasissa. Kovin kylmänä tätä ei siis kannata juoda. Melkoisen voimakas hiilihapotus IPAksi. Eniten tässä harmittaa, että tuoksu lupaa paljon enemmän, mitä maku suussa saa lopulta aikaan.

Ei mitenkään huono maitokauppaolueksi. Menevä janonsammuttaja esim. saunan jälkeen. 

PISTEET: 33/50 ( 8 - 3 - 6 - 3 - 13 )

Nøgne Ø Porter & #100

Porterin esittely:

Kuvan ja otsikonmukaiset Nøgnet siis arviossa. Tällä kertaa messissä oli myös toinen oluen ystävä, joten kahden pullon arviointi samana iltana onnistui. Itse panimosta olen jo jotain kirjoitellut Dark Horizonin kohdalla. Porterin statseista sen verran, että kyseinen olut on ostettu joulun aikaan Alkosta, prosentteja siinä on 7%, sekä IBUa 29.  Kyseinen pullo on pantu 8.10.2013, joten melkoisen nuorta olutta on vielä.

Pullon kyljessä oluen kerrotaan olevan runsas ja pehmeä kuitenkin siten, että se yhdistyy paahteiseen maltaisuuteen. Punaisen lihan ja tumman suklaan kerrotaan myös sopivan oluen kaveriksi. Tarjoululämpötilasuositus on 12 astetta, ja siihen maistaessa pyrittiinkin.

Porterin arvio:

Mustan ja/tai erittäin tummanpunaisen väristä olutta kaatuu lasiin kahvikermanvärisellä vaahdolla hienosti kuohuen. Jättää pitsiä lasin reunoille. Tuoksussa luvattua paahdetta, aavistus myös raikkautta - tuoksu on porterille tyypillinen. Vaahto laskeutuu ja jää noin puolen sormen paksuiseksi hiilihappokatoksi oluen päälle.

Hiukan greippinen hapokkuus iskee alussa kielelle. Jälkimaussa on vahva espressomainen paahteisuus. Suutuntuma on vaikea arvioida, sanoisin tämän olevan keskitäyteläisen ja täyteläisen rajamailla. Muistuttaa paljon Koffin two three Porteria. Keskiasteisesti hiilihapotettu. Kaadettaessa olutpullon pohjalle jäävät pienet hiivahiput. Toimiva ja tyyliuskollinen portteri, jota toivoisi olevan helpomminkin ja useammin saatavilla monopolistamme.

PISTEET: 39/50 ( 8 - 3 - 8 - 4 - 16 )

#100 esittely:

Kyseinen olut on panimon juhlaolut, ja se on nimensä mukaisesti sadas valmistettu oluterä. Sattui kuitenkin käymään niin, että oluesta tuli erittäin suosittu ja niin panimon "fanit" kuin markkinatkin lähes vaativat, että oluen panemista jatkettaisiin eikä vain jätettäisi yhdeksi eräksi. Kyseinen pulloni on ranskanmaalta, mutta on tätä ainakin vuonna 2007 saanut vielä Alkostakin. Tilasin tätä kolme pulloa, koska olut on saanut melkoista suitsutusta olutharrastajien keskuudessa. Tyyliltään tämä on Double Indian Pale Ale, prosentteja on uskottavat 10. Tämä kappale on vasta reilun puolen vuoden ikäinen (pantu 25.6.2013), joten nuorta vielä tämäkin. Oluen tarjoilulämpötilaksi suositellaan 10 astetta ja pullon pohjalla oleva hiiva suositellaan jätettäväksi pullon pohjalle.

#100 arvio:

Maltillinen sihahdus avatessa. Kuparin ja jopa ruosteisen väristä olutta, joka on hieman sameaa kaatuu lasiin. Runsas, pienikuplainen karamellin värinen vaahto kaadettaessa, joka lopulta pienenee pieneksi pitsikatoksi oluen päälle.

Karamellimainen, tuhti makeus iskee tuoksussa, joka todella houkuttelee maistamaan tuotosta. Ehkäpä maistamistani oluista tuoksultaan paras ja houkuttelevin.

Maussa ensimmäisenä tulee pehmeän lakrisimainen makeus ja ensimmäisen kulauksen jälkeen tulee jotenkin mieleen, että tuoksusta ei olisi odottanut kuvattua makutunnelmaa - tämä ei siis mitenkään negatiivisena. Loppumaussa alkoholi lämmittää ja tuntuu kitalaessa, mikä ei sinäänsä ole näillä prosenteilla puolivuotiaassa oluessa ihme. Matalahiilihappoinen, kuten IPAt yleensäkin. Olut ei jätä makeudesta huolimattaan tahmaista fiilistä suuhun, ja loppumaussa melkoisen hallittu katkero, joka jää oleilemaan suuhun ja saa haluamaan uudestaan sen pehmeän makeuden kielelle.

Verrattuna vaikkapa BrewDogin HC-IPAan, makeus ei ole tässä niin "hyökkäävä", vaan se on pehmeä, makuhermoja kutkutteleva. Kyseinen olut on pelottavankin helposti juotava ja tämä oli täydellinen jakaa kahteen osaan - ehkä puoli litraa tätä olisikin ollut liikaa yhdelle nautiskelijalle liiaa. Henkilökohtaisesti pidän ylivoimaisesti eniten porttereista ja stouteista, mutta on kyllä todettava että tämä menee silti kategoriassaan parhaaksi IPAksi, mitä olen koskaan maistanut ja on ansainnut paikkansa TOP-3 oluiden joukossa. Harmi, että tämä on niin vaikeasti saatavissa.

PISTEET: 45/50 ( 10 - 4 - 8 - 5 - 18 )

BrewDog Hardcore IPA

Esittely:

Ajattelin arvioida tämän Alkoihin tulevan  Brewdogin tuotoksen. Kuten varmasti monet tietävät, Brewdogin oluet ovat skottilaisia ja tunnettuja mm. innovatiivisesta huomaloinnistaan. Oma pulloni on peräisin Ranskasta.
Sen verran tämän oluen spekseistä, että alkoholia tässä double ipassa on 9,2% ja katkeroita 83 EBU:n verran.

BB: 15/11/14
Batch: 275

Arvio:

HC-ipa kaatuu lasiin uskottavalla vaahdolla, joka odottelun jälkeen jää oluen päälle melko pieneksi katoksi. Olut on kirkasta, väriltään ruskeanpunaista. Tuoksussa se tuttu "brewdogmainen" luokseenkutsuva hajuhermoja kutitteleva meininki. Sitrusta, jossa mukana tuulahdus raikkautta. 

Hardcorea lasissa

 Pehmeä, toffeemaisen tuhti makeus iskee alussa kielelle. Myös aivan aavistus tummaa marjaa. Makeus vaihtuu hetken suussaolon jälkeen pehmeämmäksi, kunnes se mukava humalointi iskee ja jatkuu pitkänä katkerona. Humalointi on omaan makuuni sopiva. Melkoisen matalahiilihappoinen tuotos, mutta kuuluu tyyliin. Alkoholi lämmittää loppumaussa myös hieman, mutta ei iske silmille häiritsevänä.

Ero Punk IPA:an tai 5. a.m -oluisiin on huomattava. Tässä on selkeästi enemmän täyteläisyyttä ja tuhtiutta.

Kokonaisfiilis: Mukavan tasapainoinen double ipa, jossa makeus ja katkeruus on saatu loistavasti yhteen pieneen pakettiin - tämänlaista makeutta en ole ipoissa ennen maistanutkaan.Suosittelen kokeilemaan, mikäli Brewdogin oluista tykkää.

PISTEET: 40/50 (8 - 4 - 8 - 4 - 16)

Olutravintolavinkit jatkuvat: Oluthuone Kaisla, Hki

 Oluthuone Kaisla on edellistä olutravintolaa (Pikkulintu) hieman helpommin lähestyttävissä oleva kohde, sillä paikka sijaitsee Vilhonkadulla melko lähellä Grand Casino Helsinkiä. Paikka on iso ja istumapaikkoja on paljon. Valikoima on myös -Pikkulinnun tapaan- erinomainen ja tarjoilijat ainakin minun kohdallani olivat ammattitaitoisia. Tässä paikassa on panostettu laajan olutvalikoiman lisäksi myös sisustuksellisiin asioihin. Jos pitäisi valita Pikkulinnun ja Kaislan välillä, valitsisin ehkä kuitenkin tämän jälkimmäisen ihan vaan sillä perusteella, että paikan sijainti on loistava - sanottakoon kuitenkin, että molemmat ovat olutharrastajalle loistavia paikkoja.

MITÄ TILASIN?

Lasiini osui tälläkertaa loistavan norjalaisen panimon, Nøgne Ø:n tuotokset, sillä kyseisessä paikassa sattui niitä olemaan yhden jääkaapillisen hyllyn täydeltä.

Vasemmalla Nøgne Ø #1000 ja oikealla Nøgne Ø Indian Pale Ale

 

Valitettavasti en näistä tälläkertaa arvioita tee, koska nautin kyseiset tuotokset isommassa kaveriporukassa enkä kantanut mukanani kynää ja paperia - mielestäni pelkkä tämänhetkisiin muistikuviini perustuva arvio ei anna näille oluille oikeutta. Lyhyesti voin kuitenkin sanoa, että #1000 oli aivan loistava tripel ja Indian Pale Ale erittäin maukas ja yksi parhaista tyylinsä oluista, mitä olen maistanut. Miksi kaikki olut ei voi olla tämmöistä? "No ehkä siksi, että sitten kyseisiä oluita ei osaisi niin arvostaakaan." Niinpä niin, tulivathanan lisäksi nämä kyseiset kaksi olutta kustantamaan minulle yhteensä lähes 30€.

Jotain kertoo myös se, että aloin tosissani suunnittelemaan matkaa Norjaan, jossa näitä oluita on helposti (ja ehkä jopa hieman edullisemmin) ostettavissa. Tyytynen kuitenkin siihen, että tulen tilaamaan näitä jostain. Anyhow, lupaan, että arviot näistä(kin) kahdesta oluesta on vielä lähiaikoina luettavissa täältä. Seuraavaksi arvostelussa tulee kuitenkin olemaan jotain hyvää kellarin kätköistä uuden vuoden kunniaksi. Ei muuta kuin maltaisia hetkiä!

Olutravintola Pikkulintu ja pari lyhyttä olutarviota

Olutoppaan vuoden 2013 äänestyksessä vuoden parhaasta olutravintolasta, sijalle kaksi jäänyt Pikkulintu oli lauantain vaelluksen kohde. Paikka sijaitsee Helsingin Puotilassa, jonne pääsee kätevästi keskustasta metrolla. Kyseinen paikka oli jopa lauantai-iltana sopivan rento, ja paikkaa voisi kuvailla ehkäpä lauseella "Just beer, no bullshit" - Erilaisia oluita oli runsaasti (varastosta löytyy ~200 pulloa omatuonteja), sekä palvelu oli hyvää ja asiantuntevaa. Pieni vaivannäkö matkustamisen suhteen oli kannattavaa. Noh, ei tänne tultu vain fasiliteetteja ihailemaan, vaan juomaan sitä olutta!

Olutarvio: Huvila Pesäpuu Stout #1

Pienen neuvottelemisen jälkeen valinnaksi muodostui otsikonmukainen olut. Kyseessä on Savonlinnalaisen, nykyisen Malmgårdin panimon bourbontynnyreissä kypsytetty Stout. Olutta on tehty pullon mukaan 390 kappaleen erä. Alc 9%. Olut on tarjoilijan mukaan pullotettu vuonna 2008, joten tuotos on ehtinyt kypsyä pullossaan jo useamman vuoden ajan.

Snifferiin kaatuu mustaa, vaahdotonta stouttia. Tuoksussa voimakas makeus, voimakas vanilja sekä jopa mallas. Matalahiilihappoinen. Suklaan makeutta ja vaniljaa, lisäksi loistavaa maltaan syvyyttä. Alkoholi ei tässä nimeksikään maistu. Olut ollut tässä vaiheessa ilmeisesti ainakin 5 vuotta pullossa kypsymässä ja sen maistaa. Loppua kohden muuttuu aina vain pehmeämmäksi ja helpommin juotavaksi. Loistava nautiskeluolut, jonka kanssa meni kolme varttia varsin mukavasti.

PISTEET: 43/50 (9-4-9-4-17)

 

Olutarvio: Hornbeer Happy Hoppy Viking

 500 ml lasipullo Tanskasta, 9.2%. 130 IBU, muistaakseni kolmea eri humalaa käytetty, joiden nimiä en nyt satu muistamaan / löytämään. Väriltään tumman oranssia, kohtalaisesti vaahtoavaa olutta. Tuoksultaan trooppisen hedelmäinen, ruohoinen ja hieman jotain makeutta. Maussa mukana melkoisella intensiteetillä humalointi, jota leikkaa kuitenkin sopivasti makeus. Sopii meikäläiselle, jolle pelkkä tiukka IPA ei vielä aivan täysin iske. Pitkä humalan jälkimaku, keskiasteisesti hiilihappoinen. Mukava "perus" IPA, jota voi juoda tuopillisen hyvässä seurassa.

PISTEET:  38/50 (8-3-8-3-16)

Ensimmäinen reittaus: Mikkeller Hoppy Lovin' Christmas

Ihan ensimmäisenä täytyy sanoa, että tulen käyttämään arvioinnissani Olutoppaan mukaista arviointia, jossa juoma saa siis pisteitä seuraavilta osa-alueilta: 

-----------------------------------------------------------

Ulkonäkö (1–5 pistettä)

Maku (1–10 pistettä)

Suutuntuma (1–5 pistettä)

Yleisvaikutelma (1–20 pistettä)

--> Yhteispisteet (5–50 pistettä) 

Sitä, miten pisteet omassa kategoriassaan rakentuvat, löytyy ko. Olutoppaan hyperlinkistä.

----------------------------------------------------------- 

  Noniin, sitten sen oluen pariin!

Esittely

Kyseessä on  Kööpenhaminalaisesta, Mikkellerin panimosta, syntynsä saanut jouluinen Indian Pale Ale. Raaka-aineina tässä on käytetty Pale- ja melanoidimaltaita, humalina lymyää Colmbus, Amarillo, Centennial sekä Citra. Lisäksi jouluista fiilistä tähän on yritetty tuoda käyttämällä mausteina inkivääriä sekä mäntyä. Katkeroa löytyy 57 EBUn verran alkoholiprosentin ollessa 7,8%. Hintaa oluella on Alkossa 5,29€. Kuullostaa mielenkiintoiselta.

Arvio

Lasiin kaatuu väriltään vaalean oranssia, ei aivan täysin kirkasta, mukavasti vaahtoavaa olutta. Humaloinnista peräisin oleva hedelmäinen tuoksu on miellyttävä. Ensimmäiset makufiilikset ovat IPAmaisen tutut - humalointi kutittaa sopivan karvaasti kielen takaosassa. Ei liikaa, eikä liian vähänkään. Suutuntuma ei mielestäni ole täysin perinteinen IPA, vaan mukana on myös mukavaa raikkautta. Hiilihappoja tässä on makuuni sopivasti.

Vaahto pienenee lopulta sopivaksi, noin 1 cm paksuiseksi katoksi oluen päälle. Lämmitessään ja lasissa pienen pyörittelyn jälkeen humalointi ei puske läheskään yhtä vahvasti kuin alussa, vaan maku iskee enemmän aaltomaisesti kestäen sopivasti myös jälkimaussa. Viimeistään tässä vaiheessa ipamainen fiilis tässä kyllä tulee, ja ipahan tämä onkin. Itse en kuitenkaan tästä mitään erityisen jouluista makua tästä maista. Ennemmin tätä joisin ehkäpä kevään tai alkukesän ensimmäisillä terassikeikoilla. Mielestäni kysessä on kuitenkin ihan hyvää luokkaa oleva IPA.

PISTEET: 36/50 ( 8 + 4 + 7 + 3 + 14)