Laitilan Kievari Agricola

Tervehdys jälleen, kesä on mennyt lomaillessa olutarvioista juoden kesäisiä vehnä-, apa ja kevyempiä IPA -oluita. Näin iltojen pimetessä on todettava, että syksy on täällä taas ja mieli alkaa tehdä jälleen hieman "voimakkaamman" makuisia oluita, joita varastoon on jälleen kertynyt. Syksyn ensimmäinen olutarvio on suomalaisen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Agricola, jota sai keväällä Alkosta käsityöläisolutkampanjan aikana. Kyseessä on "luostariolut", eli belgityylinen vahva ale, jossa on vahvuutta 8,5%. Nautitaan 12-15 asteisena ja siihen pyrittiin.

Arvio:
 Vetokorkki. Olut pursuaa pullosta ja tahmaa niin pöydän kuin sormetkin. Tuoksusta tietää, että nyt on kyseessä belgityyppinen vahva ale - luumuista makeutta, mutta ei juurikaan sitä trappisteille tyypillistä hiivaisuutta. Väri kuparinpunainen, jos sellaista väriä nyt edes on olemassa.

Vaahto tasoittuu melko nopeasti trappist -lasiin. Hiilihappoisuus puskee suutuntumassa päälle suurella voimalla peittäen alleen kaiken muun mahdollisen makuelämyksen. Happoisuuden jälkeen suutuntuma ikäänkuin lässähtää - mistään ei nouse juuri mitään esiin. Alkoholi lämmittää lopussa hiukan. En osaa kuivailla tästä mitään "perinteistä" makua, mutta tilannetta voisi kuvata näin: Ainoa syy, miksi haluan ottaa lasista seuraavan siemauksen on se, että saisin tästä jotain edes irti.

Kaadan hiivat lasiin, jolloin kielen sivuosiin kantautuu hieman happamuutta ja takaosaan karvaisuutta.

Conclusion: 

Keskitasoa heikompi olut, jos vertaa maailmanlaajuisesti maistamiini oluisiin. Suomalaisista oluista puhuttaessa keskitasoa. Suosittelisinko kaverille: En, tässä ei valitettavasti ole mitään, mistä jäisit paitsi jos et ikinä tätä tuotosta makunystyröillesi saa. 

Teerenpeli Mokkamatti

Mistä??: Alkosta hintaan 3,96e, helmikuun käsityöläiskampanjan oluita tämäkin. Tulipa tähän yksi ilta törmättyä myös Gastropub Prahan hanassakin. 33cl ja 7%.

Läpinät: Mokkamasaa stoutin ja reilun kaupan kylmähaudutetun kahvin muodossa. Voin kertoa, että sitä kahvia todellakin on, koska tempaisin tämän oluen naamariin klo 21 aikoihin ja nukahdin vasta n. kahden aikoihin.
Itse panimo täyttää jo 20v ja tämä onkin ilmeisesti juhlavuoden kunniaksi valmistettu. BB pullossani osuu 07/09/14.


Arvio: 

Se niin tuttu ja turvallinen musta väri, joka punertaa kynttilää vasten peilatessa. Beige vaahto. Lasia pyöritellessä vaahdon läpi tukee suklaan ja -yllätys yllätys- kahvin paahde. Tuoksu ei ole kuitenkaan pelkästään sitä, vaan messissä on myös mielenkiintoinen tuulahdus raikkautta.

Maku alkuun jopa makea (karamellimallas). Humalan lievää ruohoisuuttakin aistittavissa. Muuttuu pian kahviseksi meiningiksi kielen sivuosiin. Jälkimaku on keskipitkä. Melkoisen rohkean paljonkin paahdetta, tätä tasapainottaa kuitenkin loistavasti esim. 70% tumma suklaa. Myös kauramallas tässä toimii, sekin pehmentää teosta sopivassa määrin. Makuuni kuitenkin jälleen hieman kevyt suutuntuma, mutta toisaalta, eipähän karkoita kaikkein herkimpiä tämän oluen ääreltä.

Seurusteluun tarkoitettu nautiskeluolut, joka on helposti juotava. Jos pidät kahvista ja perinteisestä stoutista, pidät kyllä tästäkin. Ei tosin kannata juoda illalla, jos on kofeiinille herkkä :)

PISTEET: 35/50 ( 7 - 3 - 7 - 3 - 15 )

Käsityöläisoluet: Beer Hunter’s Mufloni Keripukki sekä Malmgård Emmer Tripel

Sen enempää hehkuttamatta Suomen olympiapronssia ja Teemu Selänteen mahtavaa maajoukkueuraa, on aika jatkaa hienoa lauantai-iltaa hyvillä suomalaisilla käsityöläisoluilla. 

Ensimmäinen, mielenkiintoinen valkosuklaalla ja kookoksella maustettu olut on kotoisin Porista. Tyyliltäään se on stout, joten paahdettakin pitäisi löytyä. Alc. 7% ja 0,33l. Columbus -humala.

Jälkimmäinen tuotos on itäiseltä uudeltamaalta, Malmgårdin panimolta. Kyseessä on tripel, johon on käytetty panimon mukaan kartanon omaa viljaa sekä lähdevettä. Puhdasta suomalaisuutta tässäkin, siis. "Emmer" -nimi viittaa oluessa käytettyyn Emmervehnään. 8,3% ja 0,5L.


Keripukin arvio:


Punertavanruskea olut maltillisella, mutta kohtalaisesti säilyvällä vaahdolla. Touksussa selkeästi herkullista valkosuklaata, jonka kyljessä on paahdetta. Erittäin jälkiruokamaisen herkullinen tuoksu, mutta saa nähdä, onko maku tuoksun veroinen.

 Aivan kärkeen, on aistittavissa valkosuklainen aromi erittäin kahvisella ja keskipitkällä jälkimaulla. Melkoisen kevyt kuitenkin suutuntumaltaan. Pidän kyllä oluesta erityisesti selkeän kahvisen jälkimaun vuoksi, kahvin ystävä kun olen. Kookosta eivät keskinkertaiset makunystyräni kuitenkaan tästä maista. Maku ei muutenkaan kokonaisuutena aivan vastaa tuoksun huutoon.

Ostaisin tätä kyllä uudestaan. Hyvää työtä porilaisilta. 

Pisteet: 36/50 ( 8 - 3 - 7 - 3 - 15 )

Emmer tripelin arvio:

Tripel tyylilleen uskolliseen lasiin melko kylmänä (suositustarjoilulämpötila 6-8 astetta). Samean oranssia olutta kohtalaisella vaahdolla. Tuoksussa makeita kuivattuja hedelmiä, sekä selkeä vehnämäisyys.

Raikkaus on sana, joka kuvaa parhaiten ensimmäisen kulauksen jälkeistä fiilistä. Emmervehnän komponentti seuraa myös makuun. Keskiasteinen hiilihapokkuus. Tämä ei saa suuhuni "puuduteainemaista" fiilistä, vaan vehnää on käytetty tässä loistavasti tuomaan sopiva täyteläisyys. Alkoholi ei tässä tässä maistu ja olut on erittäin helposti juotava. Tätä joisi mielellään kuumana kesäpäivänä työpäivän jälkeen. Jälkimakua tässä ei juuri ole.

Vaikka tripel ei ole lempityylini, pidän tästä oluesta silti. Se sammuttaa janon ilman virhemakuja ja mikä parasta - se on suomalaista käsityötä. Verrattaessa kuitenkin huipputripeleihin, tuntuu tämä hieman makuuni laimealta.

Pisteet: 34/50 ( 7 - 3 - 6 - 3 - 15 )

Stadin Panimon Oat Malt Stout

Kaurastouttia suoraan hesaaaasta eli Stadista. Jatkumoa käsityöläisoluiden arvioinneissa.

Etiketissä luvataan kahvisuklaamaltaista, paahteista ja aromihumaloitua olutta. 0,33 L, 6,8 % ja 60 IBU.

Arvio:

Kolamaisen mustaa, kirkasta olutta pienikuplaisella maitokahvimaisella vaahdolla. Tuoksussa tuulahdus humalaa ja paahdetta. Aavistus myös muovisuutta.






















Leipämäinen makeus yhdistettynä humalaan iskee alussa vaihtuen melko nopeasti loppuvaan pahteeseen. Miellyttävä, tähän oluttyyliin sopiva hiilihappoisuus. Loppuviimein melkoisen kevyt suutuntuma, joka kaipaisi tuhtiutta. Mielestäni maistamistani Stadin panimon oluista kuitenkin se onnistunein.

Kyllä tätä ihan mielellään pullollisen illalla nauttii. Ei kuitenkaan mitenkään erityisiä muistijälkiä jättävä olut.

PISTEET: 35/50 ( 7 - 3 - 7 - 3 - 15 )

Alkon käsityöläisoluet: Panimo Hiisi Pläkki ja Pyynikin Käsityöläispanimon Presidenttisahti

Perjantai-iltaa on hyvä mukavaa viettää suomalaisen käsityöläisoluen kera. Lasiin valikoituivat ensimmäisinä mielenkiintoinen Jyväskylästä kotoisin oleva Pläkki, tyyliltään Black IPA, sekä Pyynikin käsityöläispanimon sahti. Kumpaakaan oluttyyliä en ole ennen maistanut, joten en juuri tiennyt mitä odottaa.

Black IPA on sekoitus ikäänkuin Stouttia ja Indian Pale Alea - paahteista tummaa mallasta yhdistetään "normaalia" suurempaan humalan määrään. Sahti on puolestaan tehty perinteisesti oluen teosta poiketen siten, että vierrettä ei keitetä, eikä sitä yleensä humaloida. Mausteena saatetaan käyttää kuitenkin esim. katajanmarjoja. "Aito sahti" on tuoretuote (säilyy muutaman viikon), ja sitä on säilytettävä kylmässä. Pyynikin Sahtia on hieman kehitelty perinteisestä sahdista poiketen siten, että sitä on humaloitu ja koska Alkoissa ei ole mahdollisuutta kylmäsäilytykseen, on pulloista poistettu esim. happea ja sahtia keitetty. 

Ensimmäisenä siis Pläkki.. 6,5%, suositellaan nauttimaan 8-12 asteisena.

Arvio:

Keskiasteinen sihahdus. Todella komeasti vaahtoavaa olutta kaatuu lasiin. Jopa stouttimainen, tosin hieman vaaleampi pienikuplainen vaahto, joka laskeutuu lopulta n. puolen sormen paksuiseksi. Mustaa on, kuten nimikin antaa olettaa. Aavistus punerrusta kynttilää vasten peilaillessa. Tuoksussa nousee stouttimaista paahteista kahvia esiin. Heti kaadettuna tuoksussa selkeästi kuitenkin mukana humalan hedelmäinen tuoksu. Vaahdon laskeuduttua havuisuutta, pientä pihkamaista tuoksua.

Mausta huomaa, ettei todellakaan juoda stouttia. Alkumausssa selkeästi ipamainen fiilis - makea, hedemäinen humala. Maku muuttuu  jäkimaultaan stouttimaiseksi, tosin hieman laimeana. Etiketissäkin sanotaan, että pehmeän paahteinen ja avokätisesti humaloitu olut, jossa paahteisuus kohdallaan - olen kyllä tästä samaa mieltä. Jos vertaa aivan joihinkin huippuoluisiin, niin tästä puuttuu kuitenkin ehkä se jokin, joka jäisi erityisesti mieleen. Paahteisen greippinen jälkimaku loppuu aika nopeasti, suutuntumaltaan olut on keskitäyteläinen. Hiilihappoisuus on keskiasteisen ja voimakkaan välissä.

Ei tässä kuitenkaan mitään valittamista ole, melkoisen onnistunut olut. Pitäisi olla Black Ipoja maistettuna, jotta voisi verrata, miten tämä kategorian sisällä sijoittuu. Olut sopii kuitenkin tämän hetken olutmakuuni melkoisen hyvin (IPAt + Imperial Stoutit..), joten iloissaan tätä maistelee.

PISTEET: 37/50 ( 7 - 4 - 8 - 3 - 15 )

 

Toisena lasiin asteli mielenkiintoinen sahti.. 

 

Arvio:

Sahtineitsyys menee Presidenttisahdin merkeissä. En juuri tiedä, mitä odottaa. Prosentteja tässä tuotoksessa on 9,5%, joten melko tuhtia tavaraa on. Kehotetaan juomaan siten, että "muistelee muinaisia".

Avatessa pieni, lähes olematon sihahdus. Sameaa, punertavan ruskeaa sahtia kaatuu hiivoineen päivineen lasiin. Vaahdoton.  Imelä tuoksu, banaania messissä. Jotenkin tuoksusta tulee etäisesti mieleen hammaslääkärissä käytetty puudutusaine. 

Makeaa, hieman toffeista sahtia. Katajanmarjaa en tästä erota. Lievä humalan raikkaus puskee ajoittain makeuden läpi. Jättää hieman karvaan jälkimaun suuhun. En oikein tiedä, mitä mieltä tästä olen. Ei tämä nyt pahaakaan ole, muttei mitenkään maistuvaakaan. Tuskin ostaisin toista pulloa. 

Päätän jättää tämän arvoimatta, koska en ole aikaisemmin sahteja maistanut, eikä tätä voi verrata oikein olueenkaan. Pitänee suunnata joskus sahtitiloille maistelemaan, jotta joskus sitten tietää, mistä puhuu.
Mainittakoon, että koko pulloa en kyennyt juomaan.

Alkon käsityöläisoluista helmikuussa 2014, eli NYT!

3.2 napsahti jälleen Alkon hyllyihin mukava määrä erilaisia suomalaisia käsityöläispanimo-oluita. Suosittelen käymään pikimmiten lähimmässä "hyvinvarustellussa" Alkossasi, sillä nämä tuskin tulevat älyttömiä aikoja pölyttymään hyllyissä.

Koko lista "kampanjan" saatavilla olevista käsityöläispanimo-oluista on löydettävissä täältä.

Kävin hakemassa näistä kahdestatoista suomalaisesta käsityöläisoluesta kahdeksan, koska haluan kuluttajana ja harrastajana ehdottomasti tukea suomalaista pienpanimokulttuuria. Tyhjentämällä nämä hyllyt (jälleen) uskon, että Alkon valikoimiin voi vielä jonain päivänä kuulua jopa vakiotuotteina tämänkaltainen määrä erilaisia suomalaisia pienpanimotuotteita.
Tulen arvioimaan näitä oluita sitten, kun aika on jälleen sopiva :)

Kuvassa siis vasemmalta oikealle:

• Saimaan Marsalkka Double IPA 8,0 % Double IPA
• Beer Hunter’s Mufloni Keripukki 7,0 % Kookoksella ja valkosuklaalla maustettu stout.
• Panimo Hiisi Pläkki 6,3 % Black IPA.
• Stadin Panimo Double Oat Malt Stout 6,8 % kaurastout.
• Laitilan Kievari Agricola 8,5 % Belgityylinen strongale
• Vakka-Suomen Prykmestar Kahvi Stout 6,0 % kahvistout kuten nimi kertoo.
• Teerenpeli Mokkamatti 7,0 % kahvistout tämäkin.
• Pyynikin Käsityöläispanimo Presidenttisahti 9,5 % sahti.

Kaksi oikeanpuoleisinta eivät ole käsityöläiskampanjan oluita, mutta oikeanpuolimmaisin on jo arvostelemani BrewDogin Hardcore IPA ja sen vieressä Stadin Panimon Savuruis, jotka oli "pakko" napata varastoon kun niitä sattui hyllyssä olemaan!