Käsityöläisoluet: Beer Hunter’s Mufloni Keripukki sekä Malmgård Emmer Tripel

Sen enempää hehkuttamatta Suomen olympiapronssia ja Teemu Selänteen mahtavaa maajoukkueuraa, on aika jatkaa hienoa lauantai-iltaa hyvillä suomalaisilla käsityöläisoluilla. 

Ensimmäinen, mielenkiintoinen valkosuklaalla ja kookoksella maustettu olut on kotoisin Porista. Tyyliltäään se on stout, joten paahdettakin pitäisi löytyä. Alc. 7% ja 0,33l. Columbus -humala.

Jälkimmäinen tuotos on itäiseltä uudeltamaalta, Malmgårdin panimolta. Kyseessä on tripel, johon on käytetty panimon mukaan kartanon omaa viljaa sekä lähdevettä. Puhdasta suomalaisuutta tässäkin, siis. "Emmer" -nimi viittaa oluessa käytettyyn Emmervehnään. 8,3% ja 0,5L.


Keripukin arvio:


Punertavanruskea olut maltillisella, mutta kohtalaisesti säilyvällä vaahdolla. Touksussa selkeästi herkullista valkosuklaata, jonka kyljessä on paahdetta. Erittäin jälkiruokamaisen herkullinen tuoksu, mutta saa nähdä, onko maku tuoksun veroinen.

 Aivan kärkeen, on aistittavissa valkosuklainen aromi erittäin kahvisella ja keskipitkällä jälkimaulla. Melkoisen kevyt kuitenkin suutuntumaltaan. Pidän kyllä oluesta erityisesti selkeän kahvisen jälkimaun vuoksi, kahvin ystävä kun olen. Kookosta eivät keskinkertaiset makunystyräni kuitenkaan tästä maista. Maku ei muutenkaan kokonaisuutena aivan vastaa tuoksun huutoon.

Ostaisin tätä kyllä uudestaan. Hyvää työtä porilaisilta. 

Pisteet: 36/50 ( 8 - 3 - 7 - 3 - 15 )

Emmer tripelin arvio:

Tripel tyylilleen uskolliseen lasiin melko kylmänä (suositustarjoilulämpötila 6-8 astetta). Samean oranssia olutta kohtalaisella vaahdolla. Tuoksussa makeita kuivattuja hedelmiä, sekä selkeä vehnämäisyys.

Raikkaus on sana, joka kuvaa parhaiten ensimmäisen kulauksen jälkeistä fiilistä. Emmervehnän komponentti seuraa myös makuun. Keskiasteinen hiilihapokkuus. Tämä ei saa suuhuni "puuduteainemaista" fiilistä, vaan vehnää on käytetty tässä loistavasti tuomaan sopiva täyteläisyys. Alkoholi ei tässä tässä maistu ja olut on erittäin helposti juotava. Tätä joisi mielellään kuumana kesäpäivänä työpäivän jälkeen. Jälkimakua tässä ei juuri ole.

Vaikka tripel ei ole lempityylini, pidän tästä oluesta silti. Se sammuttaa janon ilman virhemakuja ja mikä parasta - se on suomalaista käsityötä. Verrattaessa kuitenkin huipputripeleihin, tuntuu tämä hieman makuuni laimealta.

Pisteet: 34/50 ( 7 - 3 - 6 - 3 - 15 )

Stadin Panimon Oat Malt Stout

Kaurastouttia suoraan hesaaaasta eli Stadista. Jatkumoa käsityöläisoluiden arvioinneissa.

Etiketissä luvataan kahvisuklaamaltaista, paahteista ja aromihumaloitua olutta. 0,33 L, 6,8 % ja 60 IBU.

Arvio:

Kolamaisen mustaa, kirkasta olutta pienikuplaisella maitokahvimaisella vaahdolla. Tuoksussa tuulahdus humalaa ja paahdetta. Aavistus myös muovisuutta.






















Leipämäinen makeus yhdistettynä humalaan iskee alussa vaihtuen melko nopeasti loppuvaan pahteeseen. Miellyttävä, tähän oluttyyliin sopiva hiilihappoisuus. Loppuviimein melkoisen kevyt suutuntuma, joka kaipaisi tuhtiutta. Mielestäni maistamistani Stadin panimon oluista kuitenkin se onnistunein.

Kyllä tätä ihan mielellään pullollisen illalla nauttii. Ei kuitenkaan mitenkään erityisiä muistijälkiä jättävä olut.

PISTEET: 35/50 ( 7 - 3 - 7 - 3 - 15 )

Õllenaut Suitsu Porter sekä Saimaan Marsalkka Double IPA

Perjantai ja kaksi olutta tiedossa. Ensimmäinen, Õllenautin Suitsu Porter on peräisin Virosta. Kyseessä on melkoisen tuore pienpanimo, joka haluaa tuoda muutosta Ale Coq -kulttuuriin. Pullo on peräisin Tallinnan Drink Shopista, eikä sillä ollut muistaakseni hintaa kuin alle kaksi euroa. Vähintäänkin kohtuullinen hinta. Parasta ennen -päiväys: 05/06/2014 ja Batch No: 004. Suositellaan nautittavaksi 8-10 asteisena paahdetun lihan, Goudajuuston tai suklaakakun kanssa. 5.4% ja 330 ml. 

Toinen olut puskee Suomen Saimaalta, ja kuuluu helmikuisen käsityöläisolut "kampanjan" valikoimiin alkossa. Pullo on todella tyylikäs, varsinkin kun kyseessä on vain 330 ml pakkaus. Kyseessä on Double Ipa, joten prosentteja löytyy tasan 8. PE: 10/2014. Grillatut ruoat ja rasvaiset kalat sopivat ilmeisimmin tämän kanssa, itse olut tulisi tarjoilla 8-10 asteisena. 

Porterin arvio:

Miehekäs vaahto melko isolla kuplalla. Lähes läpikuultamatonta, mustaa olutta kaatuu lasiin. Vaahto on väriltään kahvikermainen, ja se laskeutuu lopulta noin puolen sormen paksuiseksi katoksi oluen päälle. Tuoksu on porterille tyypillinen, mutta humalaista raikkautta puskee hieman vaahdon läpiyhdistettynä mietoon savuiseen tuoksuun. 

Kärkeen maussa iskee maltaan kevyt makeus, johon yhdistyy aavistus savuista aromia. Jälkimakua ei oluessa kuitenkaan valitettavasti juuri ole, tai sitten se vain "lässähtää" makuuni liian nopeasti. Näin savuisten viskien ystävänä, jää tästä "Smoked Robust Porterista" hieman laimea fiilis. Hiilihappoisuus on keskiasteista kovaa suulakea kutittelevaa meininkiä.

On tämä aavistuksen "Perusporteria" parempaa, sillä se pienikin savun aromi tekee tästä sen, joka jää edes hieman mieleen. Ei kannata juoda liian kylmänä, jos haluaa savuista fiilistä esiin. Mukavaa kuitenkin, että Viroonkin on "rantautunut" pienpanimobuumin siemen.

PISTEET: 32/50 ( 7 - 3 - 6 - 2 - 14 )

Double IPAn arvio:

Pullo sihahtaa kevyesti auki. Samean oranssia olutta. Tuoksussa ipan tyyliin raikasta humalaa vaahdon läpi.

Maussa ei ole juurikaan makeutta - katkero puree jonkin verran jälkimaussa, mutta ei jätä kuitenkaan pitkää, karvasta fiilistä suuhun. Melkoisen voimakas hiilihapotus ipaksi, mutta ei häiritsevä. Alussa maussa havaittavissa raikas sitrus, mikä sopiikin näin saunan jälkeen nautittavana. 

Dipana tämä ei kuitenkaan mielestäni jää mitenkään erityisemmin mieleen muuten, kuin helpon juotavuutensa ja hyvän janonsammutuksen ansiosta. Kuten alussa jo sanoin, itse pullosta pitää kyllä antaa plussaa. Hieman yli neljän euron hintansa (ja saatavuutensa) ansiosta en välttämättä toista pulloa ostaisi.

PISTEET: 29/50 ( 7 - 3 - 5 - 2 - 12 )

Alkon käsityöläisoluet: Panimo Hiisi Pläkki ja Pyynikin Käsityöläispanimon Presidenttisahti

Perjantai-iltaa on hyvä mukavaa viettää suomalaisen käsityöläisoluen kera. Lasiin valikoituivat ensimmäisinä mielenkiintoinen Jyväskylästä kotoisin oleva Pläkki, tyyliltään Black IPA, sekä Pyynikin käsityöläispanimon sahti. Kumpaakaan oluttyyliä en ole ennen maistanut, joten en juuri tiennyt mitä odottaa.

Black IPA on sekoitus ikäänkuin Stouttia ja Indian Pale Alea - paahteista tummaa mallasta yhdistetään "normaalia" suurempaan humalan määrään. Sahti on puolestaan tehty perinteisesti oluen teosta poiketen siten, että vierrettä ei keitetä, eikä sitä yleensä humaloida. Mausteena saatetaan käyttää kuitenkin esim. katajanmarjoja. "Aito sahti" on tuoretuote (säilyy muutaman viikon), ja sitä on säilytettävä kylmässä. Pyynikin Sahtia on hieman kehitelty perinteisestä sahdista poiketen siten, että sitä on humaloitu ja koska Alkoissa ei ole mahdollisuutta kylmäsäilytykseen, on pulloista poistettu esim. happea ja sahtia keitetty. 

Ensimmäisenä siis Pläkki.. 6,5%, suositellaan nauttimaan 8-12 asteisena.

Arvio:

Keskiasteinen sihahdus. Todella komeasti vaahtoavaa olutta kaatuu lasiin. Jopa stouttimainen, tosin hieman vaaleampi pienikuplainen vaahto, joka laskeutuu lopulta n. puolen sormen paksuiseksi. Mustaa on, kuten nimikin antaa olettaa. Aavistus punerrusta kynttilää vasten peilaillessa. Tuoksussa nousee stouttimaista paahteista kahvia esiin. Heti kaadettuna tuoksussa selkeästi kuitenkin mukana humalan hedelmäinen tuoksu. Vaahdon laskeuduttua havuisuutta, pientä pihkamaista tuoksua.

Mausta huomaa, ettei todellakaan juoda stouttia. Alkumausssa selkeästi ipamainen fiilis - makea, hedemäinen humala. Maku muuttuu  jäkimaultaan stouttimaiseksi, tosin hieman laimeana. Etiketissäkin sanotaan, että pehmeän paahteinen ja avokätisesti humaloitu olut, jossa paahteisuus kohdallaan - olen kyllä tästä samaa mieltä. Jos vertaa aivan joihinkin huippuoluisiin, niin tästä puuttuu kuitenkin ehkä se jokin, joka jäisi erityisesti mieleen. Paahteisen greippinen jälkimaku loppuu aika nopeasti, suutuntumaltaan olut on keskitäyteläinen. Hiilihappoisuus on keskiasteisen ja voimakkaan välissä.

Ei tässä kuitenkaan mitään valittamista ole, melkoisen onnistunut olut. Pitäisi olla Black Ipoja maistettuna, jotta voisi verrata, miten tämä kategorian sisällä sijoittuu. Olut sopii kuitenkin tämän hetken olutmakuuni melkoisen hyvin (IPAt + Imperial Stoutit..), joten iloissaan tätä maistelee.

PISTEET: 37/50 ( 7 - 4 - 8 - 3 - 15 )

 

Toisena lasiin asteli mielenkiintoinen sahti.. 

 

Arvio:

Sahtineitsyys menee Presidenttisahdin merkeissä. En juuri tiedä, mitä odottaa. Prosentteja tässä tuotoksessa on 9,5%, joten melko tuhtia tavaraa on. Kehotetaan juomaan siten, että "muistelee muinaisia".

Avatessa pieni, lähes olematon sihahdus. Sameaa, punertavan ruskeaa sahtia kaatuu hiivoineen päivineen lasiin. Vaahdoton.  Imelä tuoksu, banaania messissä. Jotenkin tuoksusta tulee etäisesti mieleen hammaslääkärissä käytetty puudutusaine. 

Makeaa, hieman toffeista sahtia. Katajanmarjaa en tästä erota. Lievä humalan raikkaus puskee ajoittain makeuden läpi. Jättää hieman karvaan jälkimaun suuhun. En oikein tiedä, mitä mieltä tästä olen. Ei tämä nyt pahaakaan ole, muttei mitenkään maistuvaakaan. Tuskin ostaisin toista pulloa. 

Päätän jättää tämän arvoimatta, koska en ole aikaisemmin sahteja maistanut, eikä tätä voi verrata oikein olueenkaan. Pitänee suunnata joskus sahtitiloille maistelemaan, jotta joskus sitten tietää, mistä puhuu.
Mainittakoon, että koko pulloa en kyennyt juomaan.

Hyvien saunaoluiden perässä: Founders All Day IPA

"Hyvien saunaoluiden perässä" jatkuu australialaisen Foundersin All Day IPAn merkeissä. Kyseinen olut kuuluu 4,7% luokkaan, joten sitä on saatavilla useista hyvistä maitokaupoista. Kyseessä on pieni ja pippurinen 0,355l pullo. Hintaa kyseisellä oluella on n. 3,30€.

Mainittakoon, että tämä sai olutoppaassa helmikuun 2014 osalta "Kuukauden olut" -tittelin

Arvio:

Kultaista, hieman sameaa olutta. Melkein koko pullo kaadettuna, vähän hiivaa selkeästi messissä. Pieni, keskikokoisella kuplalla oleva vaahto, joka pienenee rinkulaksi oluen päälle. Kevätruohoinen tuoksu, jossa mukana raikas tuulahdus makeutta. 

Maussa on jonkin verran sitrusta, sekä aavistus makeutta. Jälkimaku on keskipitkä, kevyen katkeroinen. Suutuntumaltaan melkoisen kevyt, ei nyt varsinaisesti vetinen, mutta jotenkin hieman laima fiilis tästä jää. Mainittakoon, että suurin laimeus katoaa hiukan, kun olut lämpenee lasissa. Kovin kylmänä tätä ei siis kannata juoda. Melkoisen voimakas hiilihapotus IPAksi. Eniten tässä harmittaa, että tuoksu lupaa paljon enemmän, mitä maku suussa saa lopulta aikaan.

Ei mitenkään huono maitokauppaolueksi. Menevä janonsammuttaja esim. saunan jälkeen. 

PISTEET: 33/50 ( 8 - 3 - 6 - 3 - 13 )

Alkon käsityöläisoluista helmikuussa 2014, eli NYT!

3.2 napsahti jälleen Alkon hyllyihin mukava määrä erilaisia suomalaisia käsityöläispanimo-oluita. Suosittelen käymään pikimmiten lähimmässä "hyvinvarustellussa" Alkossasi, sillä nämä tuskin tulevat älyttömiä aikoja pölyttymään hyllyissä.

Koko lista "kampanjan" saatavilla olevista käsityöläispanimo-oluista on löydettävissä täältä.

Kävin hakemassa näistä kahdestatoista suomalaisesta käsityöläisoluesta kahdeksan, koska haluan kuluttajana ja harrastajana ehdottomasti tukea suomalaista pienpanimokulttuuria. Tyhjentämällä nämä hyllyt (jälleen) uskon, että Alkon valikoimiin voi vielä jonain päivänä kuulua jopa vakiotuotteina tämänkaltainen määrä erilaisia suomalaisia pienpanimotuotteita.
Tulen arvioimaan näitä oluita sitten, kun aika on jälleen sopiva :)

Kuvassa siis vasemmalta oikealle:

• Saimaan Marsalkka Double IPA 8,0 % Double IPA
• Beer Hunter’s Mufloni Keripukki 7,0 % Kookoksella ja valkosuklaalla maustettu stout.
• Panimo Hiisi Pläkki 6,3 % Black IPA.
• Stadin Panimo Double Oat Malt Stout 6,8 % kaurastout.
• Laitilan Kievari Agricola 8,5 % Belgityylinen strongale
• Vakka-Suomen Prykmestar Kahvi Stout 6,0 % kahvistout kuten nimi kertoo.
• Teerenpeli Mokkamatti 7,0 % kahvistout tämäkin.
• Pyynikin Käsityöläispanimo Presidenttisahti 9,5 % sahti.

Kaksi oikeanpuoleisinta eivät ole käsityöläiskampanjan oluita, mutta oikeanpuolimmaisin on jo arvostelemani BrewDogin Hardcore IPA ja sen vieressä Stadin Panimon Savuruis, jotka oli "pakko" napata varastoon kun niitä sattui hyllyssä olemaan!

Panimolta kajahtaa! Imperial Stout pullotettu tänään 2.2.2014

Reilu kolme viikkoa on kulunut siitä, kun laitoin kyseisen oluen primaariastiaan käymään. Nakkasin joukkoon tämän viikon torstaina vielä 25 g Fuggles- ja 20g EKG -humalia. Olut kävi koko aikansa melkoisen viileässä (n. 12 C), mutta hiiva jaksoi käydä tässäkin lämpötilassa varsin mainiosti.

Lappoaminen pullotusastiaan alkamassa

Nyt olut oli käynyt loppuun ja oli pullotuksen aika. Olutta tuli n. 15 litraa, jonka sain onnekseni kokonaisuudessaan pieniin 0,33l pulloihin. Se tietää reilua 40 pullollista tätä tuotosta. 

Kuva hämää hieman oluen väriä, se on oikeastaan erittäin tumman ruskeaa / lähes mustaa

Ennen kuivahumalointia (eli sitä, että nakkasin torstaina humalapussit vierteeseen), maistoin toki miltä vierre maistui - olin tulokseen jo silloin melko tyytyväinen, mutta olut kaipasi vielä hieman potkua humalien muodossa.

Nyt kuvassa olevan lasin tuotos oli sitä, mitä hainkin. Humalan hedelmäisyys pehmentää paahteista tuoksua sopivasti. Maussa alkuun iskee karamellimallas ja humalan hekuma, joka vaihtuu jälkimaussa jykevään, paahteiseen kahviin.

Olen todella tyytyväinen tulokseen jo nyt, vaikka pullokäymistä ei ole vielä edes suoritettu. Tarkoituksena olisi pitää pulloja parisen viikkoa huoneenlämmössä ennen siirtoa kellarikypsytykseen.

En malta odottaa, että pääsen maistamaan & tarjoamaan tätä muille. Cheers!

De Molen Hel & Verdoemenis

 Esittely

De Molenin panimo on kotoisin Hollannista. Hollantilainen Menno Olivier aloitti ensin täysin kotipanijana, mutta siirtyi lopulta harrastuksen tasolta maailmanlaajuiseen olutmyyntiin ja perusti kyseisen panimon. De Molenin tuotteet ovat erittäin arvostettuja ja suosittuja, epäilijät voivat katsoa oluiden arvosanoja vaikkapa ratebeer.com:sta. Lisää tietoa panimosta löytyy täältä.

En ole ennen maistanut kyseisen panimon oluita, mutta erinomaisen maineen johdosta ajattelin hankkia muutamia panimon tuotteita ulkomailta, joista arvoin nyt Hel & Verdoemenis -oluen, joka on tyyliltään Imperial Stout. Odotukset ovat korkealla, onhan IS yksi lempioluttyyleistäni.

0,33L. 10%. Maltaat: Pale, Brown, Chocolate, Roasted and Caramel. Humalat: Premiant and Saaz. Tähän kylkeen panimon mystinen hiiva.  Pullotettu marraskuun 2013 alussa, joten nuorta olutta on vielä. Etiketissä kehotetaan nauttimaan olut 25 vuoden sisällä valmistuksesta joten saapa nähdä, miltä noin kolmekuukautinen olut maistuukaan.

Speksejä: EBC:  297, EBU: 102, suositeltu nautintolämpötila: 10 astetta. "Enjoy within 25 years" ;)

Arvio:

Erittäin lievä sihahdus avatessa. Ronskistikin kaadettuna vain pieni vaahto, joka katoaa hyvin pian. Tumman ruskeaa, aavistuksen verran punertavaa olutta, joka on jopa paksumpaa, kuin Nognen Dark Horizon. Tuoksussa hämäävästi hieman portermaisuutta, seassa on kuitenkin paahteisen karu tuoksu, jossa on myös ripaus humalaa.

Maku kertoo, että nyt juodaan imperial stouttia. Erittäin matalahiilihappoinen ja jäkimaultaan karvaan paahteinen olut. Suutuntumaltaan täyteläistä, ripaus jopa liköörimäisyyttä. Alussa maistuu myös tummansuklainen makeus. Jälkimaku on pitkä kuin elämä, ja pienen odottelun jälkeen voi kielellä havaita hieman Saaz -humalan piirteitä.
Alkoholi lämmittää loppumaussa uskomattoman vähän ottaen huomioon, että nyt juodaan 10% tavaraa. Lämmitessään lasissa, tulee makuun mukaan myös kuivattujen hedelmien makeutta.

Tämä on hyvä imperial stout, mutta odotin ehkä kaiken hehkutuksen perusteella hieman enemmän. Haluan uskoa, että nauttimani yksilö on vielä niin nuori, ettei se anna riittävästi tälle oluelle oikeutta. Varastosta löytyy vielä tämän oluen "Wild Turkey" -versio, joka saakin nyt jäädä rauhassa odottelemaan ja ikääntymään.

PISTEEET: 40/50 ( 8 - 4 - 8 - 4 - 16 )