Abbaye des Rocs Brune

Abbaye des Rocs on belgialaista tuotantoa. Olut jäljittelee tarinan mukaan trappisteja. Hankin kyseisen pullon nettikaupasta noin vuosi sitten, joten hetken tämä tuotos on ehtinyt kellarissa levätä. Parasta ennen 06/12/15. Vahvuutta löytyy 9% verran. Suositustarjoilulämpötila 12-14 C.

Arvio:

Voimakas sihahdus avatessa. Punertavaa, kirkasta olutta jonka seassa on runsaasti hiivapartikkeleita. Reilu vaahto, joka lopulta laskeutuu oluen pinnalle aivan ohueksi katoksi. Tuoksu anismainen, kanelimainen, luumuinen. Hieman trappistmainen.

Suuni valtaa uskomattoman pehmeä luumuinen maku, joka loppua kohden kääntyy hieman anismaiseksi. Mainion yrttinen humalaisuus. Hiilihapot keskiasteisia, kiprakoittavat mukavasti kielenpäällä. Olut tahmaa huulet, mallasta on käytetty reilulla kädellä, siis. Oluen lämmetessä alkoholi tulee esiin maun keskivaiheilla - ei kuitenkaan häiritsevästi.

Yhteenveto:

Loistava olut, joka varmasti vielä paranisi makunsa puolesta toisen vuoden kypsytyksellä, mikäli siihen joku ihminen tällä planeetalla kykenee. Suosittelen ehdottomasti maistamaan.

Laitilan Kievari Agricola

Tervehdys jälleen, kesä on mennyt lomaillessa olutarvioista juoden kesäisiä vehnä-, apa ja kevyempiä IPA -oluita. Näin iltojen pimetessä on todettava, että syksy on täällä taas ja mieli alkaa tehdä jälleen hieman "voimakkaamman" makuisia oluita, joita varastoon on jälleen kertynyt. Syksyn ensimmäinen olutarvio on suomalaisen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Agricola, jota sai keväällä Alkosta käsityöläisolutkampanjan aikana. Kyseessä on "luostariolut", eli belgityylinen vahva ale, jossa on vahvuutta 8,5%. Nautitaan 12-15 asteisena ja siihen pyrittiin.

Arvio:
 Vetokorkki. Olut pursuaa pullosta ja tahmaa niin pöydän kuin sormetkin. Tuoksusta tietää, että nyt on kyseessä belgityyppinen vahva ale - luumuista makeutta, mutta ei juurikaan sitä trappisteille tyypillistä hiivaisuutta. Väri kuparinpunainen, jos sellaista väriä nyt edes on olemassa.

Vaahto tasoittuu melko nopeasti trappist -lasiin. Hiilihappoisuus puskee suutuntumassa päälle suurella voimalla peittäen alleen kaiken muun mahdollisen makuelämyksen. Happoisuuden jälkeen suutuntuma ikäänkuin lässähtää - mistään ei nouse juuri mitään esiin. Alkoholi lämmittää lopussa hiukan. En osaa kuivailla tästä mitään "perinteistä" makua, mutta tilannetta voisi kuvata näin: Ainoa syy, miksi haluan ottaa lasista seuraavan siemauksen on se, että saisin tästä jotain edes irti.

Kaadan hiivat lasiin, jolloin kielen sivuosiin kantautuu hieman happamuutta ja takaosaan karvaisuutta.

Conclusion: 

Keskitasoa heikompi olut, jos vertaa maailmanlaajuisesti maistamiini oluisiin. Suomalaisista oluista puhuttaessa keskitasoa. Suosittelisinko kaverille: En, tässä ei valitettavasti ole mitään, mistä jäisit paitsi jos et ikinä tätä tuotosta makunystyröillesi saa. 

Nøgne Ø Two Captains Double IPA

Pullotettu 30.10.13 ja nautittu 17.3.14. Alc. 8.5% sadalla IBUlla höystettynä

Hiiohoi! Norjalainen kahden kapteenin DIPA napsahtaa auki kaatuen puolen litran tuoppiin utuisen oranssina, hiivat pullon pohjalle oluttyyliin sopien jättäen. Miehekäs vaalea vaahto, joka ottaa laskeutua. Tuoksussa on jopa #100 tyyppistä uhmaa. Speedwaykisojen taustapärinöissä kelpaa tuoksutella tätä karamellin ja tropiikin hedelmän yhdistelmää.

Makea toffeekaramellinen alkupuraisu, joka ei ole kuitenkaan mielestäni överi. Jäljessä seuraa selvä keskipitkä greippiliuku. Jykevä ja tyyliin sopiva runko, jossa alkoholi lämmittää mutta ei maistu. On sanomattakin selvää, että tämän oluen panovaiheessa ei ole humalan määrässä säästetty, ja se antaa erittäin maistuvan kokonaisuuden.

Ei satasen voittanutta, mutta mielestäni parempaa kuin panimon #500 olut.

Pojot: 42/50

Achel 8 Bruin

Achel 8 Bruin kuuluu Trappistien sarjaan. Nimensä mukaisesti siitä löytyy 8 pinnaa alkkomahoolia 330 ml verran. Tätä herkkua sai aikanaan alkostakin, mutta se vedettiin jostain uskomattomasta syystä jälleen pois myynnistä, ja tilalle heitettiin saman panimon Blond joka ei siis ole sama olut kuin tämä, vaikka etiketti näyttää hämäävästi samalta. Oman pulloni olen hankkinut ulkomailta ja on tämä hetken jo kellarissa ehtinyt levätäkin, sillä pullon kyljessä BB 22/10/2014.

Olut kaatuu ansaitsemaansa trappist-lasiin, sillä tuskin moni muu lasi kykenisi tätä ikuisesti vaahtoavaa olutta vangitsemaan yhdellä kaatokerralla. Väriltään olut on tumman ruskeaa, mutta kirkasta. Jättää pitsiä lasin reunaan. Tuoksussa sitä ahh niin ihanaa Belgiä - luumua ja hedelmää.

Maussa hyppää trappistien tapaan hedelmäisyys, maltaisuus ja yrttisyys, jotka on combottu huikealla tavalla yhteen. Rusinoita, kanelia ja ripaus suklaata. Keskiasteinen hiilihapotus, alkoholi lämmittää mutta ei maistu. Pehmenee lämmetessään.

Voi Alko, miksi veditte tämän myynnistä? Suosittelen testaamaan, mikäli olut silmienne eteen jossain pärähtää :)

Pisteet: 41/50

ps. jos ihmettelet, että mikä ihmeen trappist, niin http://fi.wikipedia.org/wiki/Trappist

Chimay Dorée

Mistä?: Ulkomailta (0,33l, 4,8%)

Henkilökuntaolut voimakkaalla sihahduksella ja melko kylmänä (4-6 °C suositustarjoululämpötila) trappistiin. Pienikulpainen, valkea vaahto. Suurin pohjasakka jääköön pulloon. Utuisen vaalean oranssia, jos tämän varovasti olisi kaatanut niin varmaankin melkoisen kirkastakin olutta.

Tuoksussa selkeä vehnä, jossa ripaus tripelmäistä makeutta. Melko kirpsakas hiilihapotus. Maku on vehnän raikas, ei virhemakuja eikä liiemmin erikoisempaa jälkimakuakaan. Kanelia ja neilikkaa erottuu. Belgihiivaisuus luonnollisesti esillä, ja siitähän ei voi olla pitämättä. Kaadan pullossa olevan sakan joukkoon, se ei tosin tee maulle ihmeempiä.

Tämä olut on kuitenkin juuri sellainen, mihin se on tarkoitettu: Sammuttamaan jano. Ei liiemmin nautiskeluun, mutta erittäin toimiva arki-illan saunaolut. Ei liian tuhtia (tämä on ikävästi juuri 4.8%, eli ruokakauppaolueksi 0,1% liikaa), ei liian kevyttä, raikasta, parhaimmillaan kylmänä. Harmi, kun tätäkään ei saa helposti Suomesta.. Pitänee siis jatkossa tyytyä tämän oluen lapsenlapseen, Keisarin vehnikseen.

Pojot: 35/40

Founders Imperial Stout & Centennial IPA

Mistä?? Monopoliimme nämä molemmat ovat rantautuneet, saatavuudet kannattaa tsekata alkon sivuilta.

Paljonko?? Imperial Stout 4,97€ (335 ml ja 10.5%) ja IPA 3.86€ (335ml ja 7.2%).

Lätinät: Founders on jenkkipanimo, joka on aloittanut panohommat vuonna 1997. Sellaset heput kuin Dave Engbers ja Mike Stevens pyörittää tätä puljua, ja tarkemmin se sijaitsee Michiganissa. Jes jes, nyt bissen kimppuun.

Arvio, Imperial Stout:

Ehkäpä mustinta olutta, mitä olen nähnyt. Jopa patologin huumori tuntuu tämän rinnalla vaalealta. Digestiivi jaksaa nostaa hieman rusehtavaa vaahtoa oluen katoksi.
Maussa on paahdetta, paahdetta ja paahdetta. Makeudesta ei ole tietoakaan. Noh, ehkä tästä aavistuksen voi tummaa suklaata ajoittain löytää.
Hiilihapotus on melko kirpsakka ja suutuntuma on jopa sotkuisen täyteläinen. Roiskuessaan pöydälle tämä jättää tahmaa varmasti.
Melko voimakas alkoholipitoisuus lämmittää ja maistuu läpi, ehkä jopa inasen liikaakin tälläiselle pehmolle maistelijalle.

Tämä on kuitenkin kaikessaan kokeilemisen arvoinen, jykevä ja hyvä imperial stout.

PISTEET: Hinta/laatu 4/5, OO-pisteet: 42/50 ( 8 - 4 - 8 - 4 - 18 )


Arvio, IPA:

Meripihkaista olutta reilulla valkoisella vaahdolla.  Tuoksu ja maku muodostuvat "yksinkertaisesti" kaikesta seuraavasta: Karamellista, havunneulasista, pihkasta ja männystä. Keskitäyteläistä tavaraa, jossa katkeron puraisu loppuu "vahvaksi IPAksi" hieman liian nopeasti. Lopussa on lähinnä greippinen liuku. Hiilihapot keskiasteista, eivät raiskaa liiaksi suulakea.

Ei vasta-alkajan IPA, mutta katkero-oluiden ystäville hinta/laatu 5/5, suosittelen kokeilemaan.

PISTEET: 40/50 ( 8 - 4 - 8 - 4 - 16 )

Nogne Ø #500

Mistä? No ulkomailta tottakai, eihän näitä Suomesta kotiin ostettua saa..

Läpinät: Panimon 500. valmistuserä. 5 eri humalaa; Chinook, Simcoe, Centennial, Pacific Gem sekä Nelson Sauvin. 100 IBUa, 5 eri mallasta (julki tuodaan ruis-, ohra-, vehnä- ja kauramallas) ja 10% alc. Olutta on pullossa puolisen litraa. Pantu 22/11/12 ja BB 22/11/16.

Arvio:

Jylhä nimi, vaatimaton pullo. Tämä Imperial IPA on kirkasta, persikan punertavaa/oranssia, ei kuitenkaan täysin amberin väristä olutta. Tämäkin IPA kannattaa kaataa varoen lasiin, ettei kaikki hiiva pukkaa pullon pohjalta lasiin.

Tuoksu tuo mieleen panimon #100 DIPAn. Humalan raikas ja maltaan makea tuulahdus puskee noin puolen metrin päähän lasista. Erittäin houkutteleva tuoksu.

Alkuun puskee makea karamelli, sitten kurkkuun iskee melko karvas humalan katkero, joka kuitenkin väistyy hetken kuluttua greippiseen meininkiin kielen sivuosiin. Rohkea, selkeästi omaperäinen humalointi, josta allekirjoittanut pitää enemmän kuin esimerkiksi BrewDogin meiningistä. Vaikea kuvata, mutta tämä on jotenkin raikkaampi, kui BD hedelmäpommit. Alkoholi lämmittää hieman, mutta ei hypi silmille. Hiilihappoisuus on keskiasteista ja suutuntuma on kyllä täyteläinen, mutta ei kuitenkaan jokaista ruumiinjäsentä tahmaavaa.

Hyvä ja raikas humaloinniltaan oleva IPA. Saisi olla tosin vähemmän makea. Nautin tämän noin 10 asteisena.

PISTEET: 41/50 ( 9 - 4 - 8 - 4 - 16 )

Jälleen olutpostia ulkomailta.

Varasto täydentyi seuraavilla oluilla:

Pannepot 2013 x 2
Buxton Imperial Black
Cantillon Gueuze
Abbaye des Rocs Brune
SIGNATURE : Dark Water
Nogne Ø 500 
..ja vielä yksi Westvleteren Abt 12 kypsymään :)

Teerenpeli Mokkamatti

Mistä??: Alkosta hintaan 3,96e, helmikuun käsityöläiskampanjan oluita tämäkin. Tulipa tähän yksi ilta törmättyä myös Gastropub Prahan hanassakin. 33cl ja 7%.

Läpinät: Mokkamasaa stoutin ja reilun kaupan kylmähaudutetun kahvin muodossa. Voin kertoa, että sitä kahvia todellakin on, koska tempaisin tämän oluen naamariin klo 21 aikoihin ja nukahdin vasta n. kahden aikoihin.
Itse panimo täyttää jo 20v ja tämä onkin ilmeisesti juhlavuoden kunniaksi valmistettu. BB pullossani osuu 07/09/14.


Arvio: 

Se niin tuttu ja turvallinen musta väri, joka punertaa kynttilää vasten peilatessa. Beige vaahto. Lasia pyöritellessä vaahdon läpi tukee suklaan ja -yllätys yllätys- kahvin paahde. Tuoksu ei ole kuitenkaan pelkästään sitä, vaan messissä on myös mielenkiintoinen tuulahdus raikkautta.

Maku alkuun jopa makea (karamellimallas). Humalan lievää ruohoisuuttakin aistittavissa. Muuttuu pian kahviseksi meiningiksi kielen sivuosiin. Jälkimaku on keskipitkä. Melkoisen rohkean paljonkin paahdetta, tätä tasapainottaa kuitenkin loistavasti esim. 70% tumma suklaa. Myös kauramallas tässä toimii, sekin pehmentää teosta sopivassa määrin. Makuuni kuitenkin jälleen hieman kevyt suutuntuma, mutta toisaalta, eipähän karkoita kaikkein herkimpiä tämän oluen ääreltä.

Seurusteluun tarkoitettu nautiskeluolut, joka on helposti juotava. Jos pidät kahvista ja perinteisestä stoutista, pidät kyllä tästäkin. Ei tosin kannata juoda illalla, jos on kofeiinille herkkä :)

PISTEET: 35/50 ( 7 - 3 - 7 - 3 - 15 )

Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer Blauw

Mistä?: Alkoon napsahti tässä hetki sitten tämä melkoisen hyvä olut, nimittäin yksi Gouden Carolusin "erikoiseristä".

Paljonko?: Melko hintavaa, nimittäin 75 cl kustantaa 12,11 €. Kohtuullinen hinta, jos pullon puolittaa jonkun kanssa (suosittelen), sillä kyseessä on 11% tuote.

Speksejä: Suositustarjoilulämpötila 10-12C. BB 4/12/2023 (yksi pullo varastossa kypsymässä..).


Arvio:

Luonnonkorkilla suljettuna oleva tyylikäs pullo poksahtaa auki ja kaatuu trappistilasiin. Mukavasti vaahtoa loputtomiin puskeva olut, joka on väriltään punaruskeaa. Tuoksu syvän maltainen, sitrushedeläinen, jopa punaviininen.

Maussa panimon tyyliin anista, jonka erittäin lakritsainen "jälkiliuku" kuitenkin peittää alleen. Alkoholin kyllä maistaa tästä läpi, mikä nyt ei sinäänsä ole 11 prosenttiselle nuorelle oluelle ihme. Keskiasteinen hiilihapokkuus runsaalla, huulia tahmaavalla suutuntumalla.

Ehdottomasti nautiskeluun tehty olut, joka muuttuu pullon loppua kohden ja oluen lämmetessä yhä vain siirappisen makeaan suuntaan. Ei nyt kuitenkaan vienyt hintaansa nähden jalkoja alta, mutta saa nähdä, millainen tämäkin tuote vuoden-parin päästä oikein on.

Pisteet: 38/40 ( 7 - 4 - 7 - 4 - 16 )

Stadin Panimon Savuruis & Nøgne Ø Indian Pale Ale

Stapan Savuruis

Mistä?: Alkosta, 5,11€. Kannattaa tarkastaa Alkon sivuilta, onko saatavilla (omasta lähialkostani tämä on usein loppu suosionsa vuoksi..)

Speksejä: KV (kantavierre) 15,2 P, IBU 40, 6,5% ja 0,33L. Tarjoilulämpötila n. 12 astetta. BB 31.12.2014 ja erä #552

Arvio: 

Tumman punertavaa olutta porterille uskollisella kevyellä vaahdolla, joka kyllä pysyy n. 1/3 sormen paksuisena loppuun saakka. 

Tuoksussa makeita hedelmiä, suklaata ja savua. Paahteisuuttakin aistittavissa. 

 
 Savukinkkuinen maku sulaa suuhun. Lämmitessään lasissa, mukaan tulee enemmän myös suklaata ja tervaa. Mukava, paahteinen ja katkera jälkimaku jää kielen takaosaan. Suutuntuma ei valitettavasti ole kovin jämäkkä. Kevyesti hiilihapotettu. 

Vaikea sanoa, pidänkö tästä enemmän kuin esimerkiksi Oat Malt Stoutista. OMS:ssa oli loistava kahvinen jälkimaku, mutta savuruisportterissa vuorostaan savuisuus on se, joka meikäläiseen iskee. Niin tai näin, tämä on hyvää olutta, joskin makuuni hieman liian kevyt. Tulee tätä silti jatkossakin ostettua. 

PISTEET: 37/50 ( 8 - 4 - 7 - 3 - 15)

Nøgne Ø Indian Pale Ale

Mistä?: Ulkomailta

Speksejä: KV 17,5 P, 60 IBU, 7,5% ja puolen litran pullo. Suositeltu tarjoilulämpötila 10 C. Jos haluaa terävän humalan katkeron, kannattaa hiivat jättää pullon pohjalle. Pantu: 2.10.2013 ja BB tästä kaksi vuotta eteenpäin.

Arvio:

Aina kun nykyään avaan Nögnen oluen, on se jotenkin normaalia odotetumpi hetki. Päätin kaivaa kellarin kätköistä panimon IPA:n, jota maistelinkin ensimmäisen kerran joulukuussa olutravintola Kaislassa Helsingissä. Odotukset ovat melkoisen korkealla.

N. 4kk ikäinen pullo reippaasti sihahtaen auki. Komeaa, kultaista ja kirkasta olutta kaatuu lasiin. Karamellinen vaahto. Jo noin puolen metrin päästä lasista haistaa, että nyt on käytetty reilulla kädellä humalaa.

 Se makeus, se pehmeys ja se katkeruus, joka lopulta valtaa makuhermot juuri sellainen, kuin IPA:n pitääkiin olla. Karamellia ja pihkaisuutta. Mukavan täyteläinen suutuntuma täydentää kokonaisuutta.
Alkoholi ei tässä maistu, vaan piiloutuu onnistuneesti katkeron taakse. Keskiasteisesti hiilihapotettu. Lopuksi kaadoin hiivat lasiin, ja se pehmensi kovinta katkeroa selvästi.


Esimerkiksi BrewDogin HC-ipaan verrattuna, jota moni IPAn ystävä on varmasti jo maistanut, on suurin ero tässä Nögnessä siinä, että mukana on makeuden ja katkeron mahtava yhdistelmä, eikä olut ole ns. "pelkkä humalapommi".

Jää kyllä makeudessa ja muutenkin kokonaisuudessa jälkeen #100:sta, joka onkin toisaalta Double IPA. Tämä on silti loistava IPA. Suosittelen, jos satutte jossain tähän olueen törmäämään!

PISTEET: 44/50 ( 9 - 4 - 9 - 4 - 18)

Käsityöläisoluet: Beer Hunter’s Mufloni Keripukki sekä Malmgård Emmer Tripel

Sen enempää hehkuttamatta Suomen olympiapronssia ja Teemu Selänteen mahtavaa maajoukkueuraa, on aika jatkaa hienoa lauantai-iltaa hyvillä suomalaisilla käsityöläisoluilla. 

Ensimmäinen, mielenkiintoinen valkosuklaalla ja kookoksella maustettu olut on kotoisin Porista. Tyyliltäään se on stout, joten paahdettakin pitäisi löytyä. Alc. 7% ja 0,33l. Columbus -humala.

Jälkimmäinen tuotos on itäiseltä uudeltamaalta, Malmgårdin panimolta. Kyseessä on tripel, johon on käytetty panimon mukaan kartanon omaa viljaa sekä lähdevettä. Puhdasta suomalaisuutta tässäkin, siis. "Emmer" -nimi viittaa oluessa käytettyyn Emmervehnään. 8,3% ja 0,5L.


Keripukin arvio:


Punertavanruskea olut maltillisella, mutta kohtalaisesti säilyvällä vaahdolla. Touksussa selkeästi herkullista valkosuklaata, jonka kyljessä on paahdetta. Erittäin jälkiruokamaisen herkullinen tuoksu, mutta saa nähdä, onko maku tuoksun veroinen.

 Aivan kärkeen, on aistittavissa valkosuklainen aromi erittäin kahvisella ja keskipitkällä jälkimaulla. Melkoisen kevyt kuitenkin suutuntumaltaan. Pidän kyllä oluesta erityisesti selkeän kahvisen jälkimaun vuoksi, kahvin ystävä kun olen. Kookosta eivät keskinkertaiset makunystyräni kuitenkaan tästä maista. Maku ei muutenkaan kokonaisuutena aivan vastaa tuoksun huutoon.

Ostaisin tätä kyllä uudestaan. Hyvää työtä porilaisilta. 

Pisteet: 36/50 ( 8 - 3 - 7 - 3 - 15 )

Emmer tripelin arvio:

Tripel tyylilleen uskolliseen lasiin melko kylmänä (suositustarjoilulämpötila 6-8 astetta). Samean oranssia olutta kohtalaisella vaahdolla. Tuoksussa makeita kuivattuja hedelmiä, sekä selkeä vehnämäisyys.

Raikkaus on sana, joka kuvaa parhaiten ensimmäisen kulauksen jälkeistä fiilistä. Emmervehnän komponentti seuraa myös makuun. Keskiasteinen hiilihapokkuus. Tämä ei saa suuhuni "puuduteainemaista" fiilistä, vaan vehnää on käytetty tässä loistavasti tuomaan sopiva täyteläisyys. Alkoholi ei tässä tässä maistu ja olut on erittäin helposti juotava. Tätä joisi mielellään kuumana kesäpäivänä työpäivän jälkeen. Jälkimakua tässä ei juuri ole.

Vaikka tripel ei ole lempityylini, pidän tästä oluesta silti. Se sammuttaa janon ilman virhemakuja ja mikä parasta - se on suomalaista käsityötä. Verrattaessa kuitenkin huipputripeleihin, tuntuu tämä hieman makuuni laimealta.

Pisteet: 34/50 ( 7 - 3 - 6 - 3 - 15 )

Stadin Panimon Oat Malt Stout

Kaurastouttia suoraan hesaaaasta eli Stadista. Jatkumoa käsityöläisoluiden arvioinneissa.

Etiketissä luvataan kahvisuklaamaltaista, paahteista ja aromihumaloitua olutta. 0,33 L, 6,8 % ja 60 IBU.

Arvio:

Kolamaisen mustaa, kirkasta olutta pienikuplaisella maitokahvimaisella vaahdolla. Tuoksussa tuulahdus humalaa ja paahdetta. Aavistus myös muovisuutta.






















Leipämäinen makeus yhdistettynä humalaan iskee alussa vaihtuen melko nopeasti loppuvaan pahteeseen. Miellyttävä, tähän oluttyyliin sopiva hiilihappoisuus. Loppuviimein melkoisen kevyt suutuntuma, joka kaipaisi tuhtiutta. Mielestäni maistamistani Stadin panimon oluista kuitenkin se onnistunein.

Kyllä tätä ihan mielellään pullollisen illalla nauttii. Ei kuitenkaan mitenkään erityisiä muistijälkiä jättävä olut.

PISTEET: 35/50 ( 7 - 3 - 7 - 3 - 15 )

Õllenaut Suitsu Porter sekä Saimaan Marsalkka Double IPA

Perjantai ja kaksi olutta tiedossa. Ensimmäinen, Õllenautin Suitsu Porter on peräisin Virosta. Kyseessä on melkoisen tuore pienpanimo, joka haluaa tuoda muutosta Ale Coq -kulttuuriin. Pullo on peräisin Tallinnan Drink Shopista, eikä sillä ollut muistaakseni hintaa kuin alle kaksi euroa. Vähintäänkin kohtuullinen hinta. Parasta ennen -päiväys: 05/06/2014 ja Batch No: 004. Suositellaan nautittavaksi 8-10 asteisena paahdetun lihan, Goudajuuston tai suklaakakun kanssa. 5.4% ja 330 ml. 

Toinen olut puskee Suomen Saimaalta, ja kuuluu helmikuisen käsityöläisolut "kampanjan" valikoimiin alkossa. Pullo on todella tyylikäs, varsinkin kun kyseessä on vain 330 ml pakkaus. Kyseessä on Double Ipa, joten prosentteja löytyy tasan 8. PE: 10/2014. Grillatut ruoat ja rasvaiset kalat sopivat ilmeisimmin tämän kanssa, itse olut tulisi tarjoilla 8-10 asteisena. 

Porterin arvio:

Miehekäs vaahto melko isolla kuplalla. Lähes läpikuultamatonta, mustaa olutta kaatuu lasiin. Vaahto on väriltään kahvikermainen, ja se laskeutuu lopulta noin puolen sormen paksuiseksi katoksi oluen päälle. Tuoksu on porterille tyypillinen, mutta humalaista raikkautta puskee hieman vaahdon läpiyhdistettynä mietoon savuiseen tuoksuun. 

Kärkeen maussa iskee maltaan kevyt makeus, johon yhdistyy aavistus savuista aromia. Jälkimakua ei oluessa kuitenkaan valitettavasti juuri ole, tai sitten se vain "lässähtää" makuuni liian nopeasti. Näin savuisten viskien ystävänä, jää tästä "Smoked Robust Porterista" hieman laimea fiilis. Hiilihappoisuus on keskiasteista kovaa suulakea kutittelevaa meininkiä.

On tämä aavistuksen "Perusporteria" parempaa, sillä se pienikin savun aromi tekee tästä sen, joka jää edes hieman mieleen. Ei kannata juoda liian kylmänä, jos haluaa savuista fiilistä esiin. Mukavaa kuitenkin, että Viroonkin on "rantautunut" pienpanimobuumin siemen.

PISTEET: 32/50 ( 7 - 3 - 6 - 2 - 14 )

Double IPAn arvio:

Pullo sihahtaa kevyesti auki. Samean oranssia olutta. Tuoksussa ipan tyyliin raikasta humalaa vaahdon läpi.

Maussa ei ole juurikaan makeutta - katkero puree jonkin verran jälkimaussa, mutta ei jätä kuitenkaan pitkää, karvasta fiilistä suuhun. Melkoisen voimakas hiilihapotus ipaksi, mutta ei häiritsevä. Alussa maussa havaittavissa raikas sitrus, mikä sopiikin näin saunan jälkeen nautittavana. 

Dipana tämä ei kuitenkaan mielestäni jää mitenkään erityisemmin mieleen muuten, kuin helpon juotavuutensa ja hyvän janonsammutuksen ansiosta. Kuten alussa jo sanoin, itse pullosta pitää kyllä antaa plussaa. Hieman yli neljän euron hintansa (ja saatavuutensa) ansiosta en välttämättä toista pulloa ostaisi.

PISTEET: 29/50 ( 7 - 3 - 5 - 2 - 12 )

Alkon käsityöläisoluet: Panimo Hiisi Pläkki ja Pyynikin Käsityöläispanimon Presidenttisahti

Perjantai-iltaa on hyvä mukavaa viettää suomalaisen käsityöläisoluen kera. Lasiin valikoituivat ensimmäisinä mielenkiintoinen Jyväskylästä kotoisin oleva Pläkki, tyyliltään Black IPA, sekä Pyynikin käsityöläispanimon sahti. Kumpaakaan oluttyyliä en ole ennen maistanut, joten en juuri tiennyt mitä odottaa.

Black IPA on sekoitus ikäänkuin Stouttia ja Indian Pale Alea - paahteista tummaa mallasta yhdistetään "normaalia" suurempaan humalan määrään. Sahti on puolestaan tehty perinteisesti oluen teosta poiketen siten, että vierrettä ei keitetä, eikä sitä yleensä humaloida. Mausteena saatetaan käyttää kuitenkin esim. katajanmarjoja. "Aito sahti" on tuoretuote (säilyy muutaman viikon), ja sitä on säilytettävä kylmässä. Pyynikin Sahtia on hieman kehitelty perinteisestä sahdista poiketen siten, että sitä on humaloitu ja koska Alkoissa ei ole mahdollisuutta kylmäsäilytykseen, on pulloista poistettu esim. happea ja sahtia keitetty. 

Ensimmäisenä siis Pläkki.. 6,5%, suositellaan nauttimaan 8-12 asteisena.

Arvio:

Keskiasteinen sihahdus. Todella komeasti vaahtoavaa olutta kaatuu lasiin. Jopa stouttimainen, tosin hieman vaaleampi pienikuplainen vaahto, joka laskeutuu lopulta n. puolen sormen paksuiseksi. Mustaa on, kuten nimikin antaa olettaa. Aavistus punerrusta kynttilää vasten peilaillessa. Tuoksussa nousee stouttimaista paahteista kahvia esiin. Heti kaadettuna tuoksussa selkeästi kuitenkin mukana humalan hedelmäinen tuoksu. Vaahdon laskeuduttua havuisuutta, pientä pihkamaista tuoksua.

Mausta huomaa, ettei todellakaan juoda stouttia. Alkumausssa selkeästi ipamainen fiilis - makea, hedemäinen humala. Maku muuttuu  jäkimaultaan stouttimaiseksi, tosin hieman laimeana. Etiketissäkin sanotaan, että pehmeän paahteinen ja avokätisesti humaloitu olut, jossa paahteisuus kohdallaan - olen kyllä tästä samaa mieltä. Jos vertaa aivan joihinkin huippuoluisiin, niin tästä puuttuu kuitenkin ehkä se jokin, joka jäisi erityisesti mieleen. Paahteisen greippinen jälkimaku loppuu aika nopeasti, suutuntumaltaan olut on keskitäyteläinen. Hiilihappoisuus on keskiasteisen ja voimakkaan välissä.

Ei tässä kuitenkaan mitään valittamista ole, melkoisen onnistunut olut. Pitäisi olla Black Ipoja maistettuna, jotta voisi verrata, miten tämä kategorian sisällä sijoittuu. Olut sopii kuitenkin tämän hetken olutmakuuni melkoisen hyvin (IPAt + Imperial Stoutit..), joten iloissaan tätä maistelee.

PISTEET: 37/50 ( 7 - 4 - 8 - 3 - 15 )

 

Toisena lasiin asteli mielenkiintoinen sahti.. 

 

Arvio:

Sahtineitsyys menee Presidenttisahdin merkeissä. En juuri tiedä, mitä odottaa. Prosentteja tässä tuotoksessa on 9,5%, joten melko tuhtia tavaraa on. Kehotetaan juomaan siten, että "muistelee muinaisia".

Avatessa pieni, lähes olematon sihahdus. Sameaa, punertavan ruskeaa sahtia kaatuu hiivoineen päivineen lasiin. Vaahdoton.  Imelä tuoksu, banaania messissä. Jotenkin tuoksusta tulee etäisesti mieleen hammaslääkärissä käytetty puudutusaine. 

Makeaa, hieman toffeista sahtia. Katajanmarjaa en tästä erota. Lievä humalan raikkaus puskee ajoittain makeuden läpi. Jättää hieman karvaan jälkimaun suuhun. En oikein tiedä, mitä mieltä tästä olen. Ei tämä nyt pahaakaan ole, muttei mitenkään maistuvaakaan. Tuskin ostaisin toista pulloa. 

Päätän jättää tämän arvoimatta, koska en ole aikaisemmin sahteja maistanut, eikä tätä voi verrata oikein olueenkaan. Pitänee suunnata joskus sahtitiloille maistelemaan, jotta joskus sitten tietää, mistä puhuu.
Mainittakoon, että koko pulloa en kyennyt juomaan.

Hyvien saunaoluiden perässä: Founders All Day IPA

"Hyvien saunaoluiden perässä" jatkuu australialaisen Foundersin All Day IPAn merkeissä. Kyseinen olut kuuluu 4,7% luokkaan, joten sitä on saatavilla useista hyvistä maitokaupoista. Kyseessä on pieni ja pippurinen 0,355l pullo. Hintaa kyseisellä oluella on n. 3,30€.

Mainittakoon, että tämä sai olutoppaassa helmikuun 2014 osalta "Kuukauden olut" -tittelin

Arvio:

Kultaista, hieman sameaa olutta. Melkein koko pullo kaadettuna, vähän hiivaa selkeästi messissä. Pieni, keskikokoisella kuplalla oleva vaahto, joka pienenee rinkulaksi oluen päälle. Kevätruohoinen tuoksu, jossa mukana raikas tuulahdus makeutta. 

Maussa on jonkin verran sitrusta, sekä aavistus makeutta. Jälkimaku on keskipitkä, kevyen katkeroinen. Suutuntumaltaan melkoisen kevyt, ei nyt varsinaisesti vetinen, mutta jotenkin hieman laima fiilis tästä jää. Mainittakoon, että suurin laimeus katoaa hiukan, kun olut lämpenee lasissa. Kovin kylmänä tätä ei siis kannata juoda. Melkoisen voimakas hiilihapotus IPAksi. Eniten tässä harmittaa, että tuoksu lupaa paljon enemmän, mitä maku suussa saa lopulta aikaan.

Ei mitenkään huono maitokauppaolueksi. Menevä janonsammuttaja esim. saunan jälkeen. 

PISTEET: 33/50 ( 8 - 3 - 6 - 3 - 13 )

Alkon käsityöläisoluista helmikuussa 2014, eli NYT!

3.2 napsahti jälleen Alkon hyllyihin mukava määrä erilaisia suomalaisia käsityöläispanimo-oluita. Suosittelen käymään pikimmiten lähimmässä "hyvinvarustellussa" Alkossasi, sillä nämä tuskin tulevat älyttömiä aikoja pölyttymään hyllyissä.

Koko lista "kampanjan" saatavilla olevista käsityöläispanimo-oluista on löydettävissä täältä.

Kävin hakemassa näistä kahdestatoista suomalaisesta käsityöläisoluesta kahdeksan, koska haluan kuluttajana ja harrastajana ehdottomasti tukea suomalaista pienpanimokulttuuria. Tyhjentämällä nämä hyllyt (jälleen) uskon, että Alkon valikoimiin voi vielä jonain päivänä kuulua jopa vakiotuotteina tämänkaltainen määrä erilaisia suomalaisia pienpanimotuotteita.
Tulen arvioimaan näitä oluita sitten, kun aika on jälleen sopiva :)

Kuvassa siis vasemmalta oikealle:

• Saimaan Marsalkka Double IPA 8,0 % Double IPA
• Beer Hunter’s Mufloni Keripukki 7,0 % Kookoksella ja valkosuklaalla maustettu stout.
• Panimo Hiisi Pläkki 6,3 % Black IPA.
• Stadin Panimo Double Oat Malt Stout 6,8 % kaurastout.
• Laitilan Kievari Agricola 8,5 % Belgityylinen strongale
• Vakka-Suomen Prykmestar Kahvi Stout 6,0 % kahvistout kuten nimi kertoo.
• Teerenpeli Mokkamatti 7,0 % kahvistout tämäkin.
• Pyynikin Käsityöläispanimo Presidenttisahti 9,5 % sahti.

Kaksi oikeanpuoleisinta eivät ole käsityöläiskampanjan oluita, mutta oikeanpuolimmaisin on jo arvostelemani BrewDogin Hardcore IPA ja sen vieressä Stadin Panimon Savuruis, jotka oli "pakko" napata varastoon kun niitä sattui hyllyssä olemaan!

Panimolta kajahtaa! Imperial Stout pullotettu tänään 2.2.2014

Reilu kolme viikkoa on kulunut siitä, kun laitoin kyseisen oluen primaariastiaan käymään. Nakkasin joukkoon tämän viikon torstaina vielä 25 g Fuggles- ja 20g EKG -humalia. Olut kävi koko aikansa melkoisen viileässä (n. 12 C), mutta hiiva jaksoi käydä tässäkin lämpötilassa varsin mainiosti.

Lappoaminen pullotusastiaan alkamassa

Nyt olut oli käynyt loppuun ja oli pullotuksen aika. Olutta tuli n. 15 litraa, jonka sain onnekseni kokonaisuudessaan pieniin 0,33l pulloihin. Se tietää reilua 40 pullollista tätä tuotosta. 

Kuva hämää hieman oluen väriä, se on oikeastaan erittäin tumman ruskeaa / lähes mustaa

Ennen kuivahumalointia (eli sitä, että nakkasin torstaina humalapussit vierteeseen), maistoin toki miltä vierre maistui - olin tulokseen jo silloin melko tyytyväinen, mutta olut kaipasi vielä hieman potkua humalien muodossa.

Nyt kuvassa olevan lasin tuotos oli sitä, mitä hainkin. Humalan hedelmäisyys pehmentää paahteista tuoksua sopivasti. Maussa alkuun iskee karamellimallas ja humalan hekuma, joka vaihtuu jälkimaussa jykevään, paahteiseen kahviin.

Olen todella tyytyväinen tulokseen jo nyt, vaikka pullokäymistä ei ole vielä edes suoritettu. Tarkoituksena olisi pitää pulloja parisen viikkoa huoneenlämmössä ennen siirtoa kellarikypsytykseen.

En malta odottaa, että pääsen maistamaan & tarjoamaan tätä muille. Cheers!

De Molen Hel & Verdoemenis

 Esittely

De Molenin panimo on kotoisin Hollannista. Hollantilainen Menno Olivier aloitti ensin täysin kotipanijana, mutta siirtyi lopulta harrastuksen tasolta maailmanlaajuiseen olutmyyntiin ja perusti kyseisen panimon. De Molenin tuotteet ovat erittäin arvostettuja ja suosittuja, epäilijät voivat katsoa oluiden arvosanoja vaikkapa ratebeer.com:sta. Lisää tietoa panimosta löytyy täältä.

En ole ennen maistanut kyseisen panimon oluita, mutta erinomaisen maineen johdosta ajattelin hankkia muutamia panimon tuotteita ulkomailta, joista arvoin nyt Hel & Verdoemenis -oluen, joka on tyyliltään Imperial Stout. Odotukset ovat korkealla, onhan IS yksi lempioluttyyleistäni.

0,33L. 10%. Maltaat: Pale, Brown, Chocolate, Roasted and Caramel. Humalat: Premiant and Saaz. Tähän kylkeen panimon mystinen hiiva.  Pullotettu marraskuun 2013 alussa, joten nuorta olutta on vielä. Etiketissä kehotetaan nauttimaan olut 25 vuoden sisällä valmistuksesta joten saapa nähdä, miltä noin kolmekuukautinen olut maistuukaan.

Speksejä: EBC:  297, EBU: 102, suositeltu nautintolämpötila: 10 astetta. "Enjoy within 25 years" ;)

Arvio:

Erittäin lievä sihahdus avatessa. Ronskistikin kaadettuna vain pieni vaahto, joka katoaa hyvin pian. Tumman ruskeaa, aavistuksen verran punertavaa olutta, joka on jopa paksumpaa, kuin Nognen Dark Horizon. Tuoksussa hämäävästi hieman portermaisuutta, seassa on kuitenkin paahteisen karu tuoksu, jossa on myös ripaus humalaa.

Maku kertoo, että nyt juodaan imperial stouttia. Erittäin matalahiilihappoinen ja jäkimaultaan karvaan paahteinen olut. Suutuntumaltaan täyteläistä, ripaus jopa liköörimäisyyttä. Alussa maistuu myös tummansuklainen makeus. Jälkimaku on pitkä kuin elämä, ja pienen odottelun jälkeen voi kielellä havaita hieman Saaz -humalan piirteitä.
Alkoholi lämmittää loppumaussa uskomattoman vähän ottaen huomioon, että nyt juodaan 10% tavaraa. Lämmitessään lasissa, tulee makuun mukaan myös kuivattujen hedelmien makeutta.

Tämä on hyvä imperial stout, mutta odotin ehkä kaiken hehkutuksen perusteella hieman enemmän. Haluan uskoa, että nauttimani yksilö on vielä niin nuori, ettei se anna riittävästi tälle oluelle oikeutta. Varastosta löytyy vielä tämän oluen "Wild Turkey" -versio, joka saakin nyt jäädä rauhassa odottelemaan ja ikääntymään.

PISTEEET: 40/50 ( 8 - 4 - 8 - 4 - 16 )

Nøgne Ø Porter & #100

Porterin esittely:

Kuvan ja otsikonmukaiset Nøgnet siis arviossa. Tällä kertaa messissä oli myös toinen oluen ystävä, joten kahden pullon arviointi samana iltana onnistui. Itse panimosta olen jo jotain kirjoitellut Dark Horizonin kohdalla. Porterin statseista sen verran, että kyseinen olut on ostettu joulun aikaan Alkosta, prosentteja siinä on 7%, sekä IBUa 29.  Kyseinen pullo on pantu 8.10.2013, joten melkoisen nuorta olutta on vielä.

Pullon kyljessä oluen kerrotaan olevan runsas ja pehmeä kuitenkin siten, että se yhdistyy paahteiseen maltaisuuteen. Punaisen lihan ja tumman suklaan kerrotaan myös sopivan oluen kaveriksi. Tarjoululämpötilasuositus on 12 astetta, ja siihen maistaessa pyrittiinkin.

Porterin arvio:

Mustan ja/tai erittäin tummanpunaisen väristä olutta kaatuu lasiin kahvikermanvärisellä vaahdolla hienosti kuohuen. Jättää pitsiä lasin reunoille. Tuoksussa luvattua paahdetta, aavistus myös raikkautta - tuoksu on porterille tyypillinen. Vaahto laskeutuu ja jää noin puolen sormen paksuiseksi hiilihappokatoksi oluen päälle.

Hiukan greippinen hapokkuus iskee alussa kielelle. Jälkimaussa on vahva espressomainen paahteisuus. Suutuntuma on vaikea arvioida, sanoisin tämän olevan keskitäyteläisen ja täyteläisen rajamailla. Muistuttaa paljon Koffin two three Porteria. Keskiasteisesti hiilihapotettu. Kaadettaessa olutpullon pohjalle jäävät pienet hiivahiput. Toimiva ja tyyliuskollinen portteri, jota toivoisi olevan helpomminkin ja useammin saatavilla monopolistamme.

PISTEET: 39/50 ( 8 - 3 - 8 - 4 - 16 )

#100 esittely:

Kyseinen olut on panimon juhlaolut, ja se on nimensä mukaisesti sadas valmistettu oluterä. Sattui kuitenkin käymään niin, että oluesta tuli erittäin suosittu ja niin panimon "fanit" kuin markkinatkin lähes vaativat, että oluen panemista jatkettaisiin eikä vain jätettäisi yhdeksi eräksi. Kyseinen pulloni on ranskanmaalta, mutta on tätä ainakin vuonna 2007 saanut vielä Alkostakin. Tilasin tätä kolme pulloa, koska olut on saanut melkoista suitsutusta olutharrastajien keskuudessa. Tyyliltään tämä on Double Indian Pale Ale, prosentteja on uskottavat 10. Tämä kappale on vasta reilun puolen vuoden ikäinen (pantu 25.6.2013), joten nuorta vielä tämäkin. Oluen tarjoilulämpötilaksi suositellaan 10 astetta ja pullon pohjalla oleva hiiva suositellaan jätettäväksi pullon pohjalle.

#100 arvio:

Maltillinen sihahdus avatessa. Kuparin ja jopa ruosteisen väristä olutta, joka on hieman sameaa kaatuu lasiin. Runsas, pienikuplainen karamellin värinen vaahto kaadettaessa, joka lopulta pienenee pieneksi pitsikatoksi oluen päälle.

Karamellimainen, tuhti makeus iskee tuoksussa, joka todella houkuttelee maistamaan tuotosta. Ehkäpä maistamistani oluista tuoksultaan paras ja houkuttelevin.

Maussa ensimmäisenä tulee pehmeän lakrisimainen makeus ja ensimmäisen kulauksen jälkeen tulee jotenkin mieleen, että tuoksusta ei olisi odottanut kuvattua makutunnelmaa - tämä ei siis mitenkään negatiivisena. Loppumaussa alkoholi lämmittää ja tuntuu kitalaessa, mikä ei sinäänsä ole näillä prosenteilla puolivuotiaassa oluessa ihme. Matalahiilihappoinen, kuten IPAt yleensäkin. Olut ei jätä makeudesta huolimattaan tahmaista fiilistä suuhun, ja loppumaussa melkoisen hallittu katkero, joka jää oleilemaan suuhun ja saa haluamaan uudestaan sen pehmeän makeuden kielelle.

Verrattuna vaikkapa BrewDogin HC-IPAan, makeus ei ole tässä niin "hyökkäävä", vaan se on pehmeä, makuhermoja kutkutteleva. Kyseinen olut on pelottavankin helposti juotava ja tämä oli täydellinen jakaa kahteen osaan - ehkä puoli litraa tätä olisikin ollut liikaa yhdelle nautiskelijalle liiaa. Henkilökohtaisesti pidän ylivoimaisesti eniten porttereista ja stouteista, mutta on kyllä todettava että tämä menee silti kategoriassaan parhaaksi IPAksi, mitä olen koskaan maistanut ja on ansainnut paikkansa TOP-3 oluiden joukossa. Harmi, että tämä on niin vaikeasti saatavissa.

PISTEET: 45/50 ( 10 - 4 - 8 - 5 - 18 )

BrewDog Hardcore IPA

Esittely:

Ajattelin arvioida tämän Alkoihin tulevan  Brewdogin tuotoksen. Kuten varmasti monet tietävät, Brewdogin oluet ovat skottilaisia ja tunnettuja mm. innovatiivisesta huomaloinnistaan. Oma pulloni on peräisin Ranskasta.
Sen verran tämän oluen spekseistä, että alkoholia tässä double ipassa on 9,2% ja katkeroita 83 EBU:n verran.

BB: 15/11/14
Batch: 275

Arvio:

HC-ipa kaatuu lasiin uskottavalla vaahdolla, joka odottelun jälkeen jää oluen päälle melko pieneksi katoksi. Olut on kirkasta, väriltään ruskeanpunaista. Tuoksussa se tuttu "brewdogmainen" luokseenkutsuva hajuhermoja kutitteleva meininki. Sitrusta, jossa mukana tuulahdus raikkautta. 

Hardcorea lasissa

 Pehmeä, toffeemaisen tuhti makeus iskee alussa kielelle. Myös aivan aavistus tummaa marjaa. Makeus vaihtuu hetken suussaolon jälkeen pehmeämmäksi, kunnes se mukava humalointi iskee ja jatkuu pitkänä katkerona. Humalointi on omaan makuuni sopiva. Melkoisen matalahiilihappoinen tuotos, mutta kuuluu tyyliin. Alkoholi lämmittää loppumaussa myös hieman, mutta ei iske silmille häiritsevänä.

Ero Punk IPA:an tai 5. a.m -oluisiin on huomattava. Tässä on selkeästi enemmän täyteläisyyttä ja tuhtiutta.

Kokonaisfiilis: Mukavan tasapainoinen double ipa, jossa makeus ja katkeruus on saatu loistavasti yhteen pieneen pakettiin - tämänlaista makeutta en ole ipoissa ennen maistanutkaan.Suosittelen kokeilemaan, mikäli Brewdogin oluista tykkää.

PISTEET: 40/50 (8 - 4 - 8 - 4 - 16)

Olutarvio: Nøgne Ø Dark Horizon 4. edition

Esittely

Kyseessä on (jälleen) Norjasta kotoisin olevan Nøgne Ø:n yksi lippulaivatuotteista, nimittäin Dark Horizon 4, tyyliltään Imperial Stout. En ole maistanut aikaisempia (1/2/3) tuotoksia, mutta arvioista päätellen ensimmäinen versio oli loistava, kaksi seuraavaa ei niinkään, mutta tämä neljäs olisi taas ainakin ensimmäisen tasolla, ellei jopa ylikin. Olut on pakattu tyylikkääseen kolmionmuotoiseen lahjapakkaukseen, pullon ollessa vielä punaiseen paperiin käärittynä - tämä herättää jo ainakin kiinnostusta. Paketin kyljessä kerrotaan oluessa olevan ainakin kahvia ja erityistä Muscovado -sokereita.

0,25l lahjapullo. Pantu 22.8.2012, "parasta-ennen" 22.8.2023. Hintaa kyseisellä tuotoksella on monopolissamme tällähetkellä n. 12€ ja prosentteja 16% - voi kuullostaa hullulta, mutta lukekaa toki mietteeni.

Arvio:

Olut huoneenlämmöstä n. tunniksi jääkaappiin. Pieni sihahdus avatessa höyryineen. Mustaa, lähinnä 5-40W tyyppistä öljyä valuu digestiiviin. Edes kynttilän valo ei läpäise tätä tuotosta. Muodostaa ronskisti kaadettaessa hieman miellyttävää, ruskeaa vaahtoa, joka kuitenkin hetken odottelun jälkeen katoaa. Jättää kuitenkin lasia käännellessä hieman pitsiä reunoille. Tuoksussa tulee aluksi mieleen tumma kahvi ja makea mallas. Tuo mieleeni n. 5v Huvilan Stoutin, jota joulukuussa Pikkulinnussa maistelin.

Alussa maltaan makeutta, joka sittemmin muuttuu kahviseksi ja jopa espressomaiseksi. Mieto, juuri tähän oluttyyliin sopiva hiilihapokkuus. Istun kynttilän valossa kahden tämän oluen kanssa, ja nautin tätä pikkuhiljaa - tämän kanssa ei halua kiirehtiä. Loistavan täyteläinen suutuntuma. Katkeruutta ei juuri tule esille, jotain pientä hedelmäisyyttä on kuitenkin havaittavissa. Ajoittain jopa siirappimaista makeutta, joka kuitenkin aina kääntyy loppua kohden kahvisen paahteiseksi, mutta kuitenkin myös pehmeäksi.

Otan oluen kaveriksi muutaman palan tummaa suklaata ja totean, että nämä kaksi on kuin luotu toisilleen. Maustakin tulee mieleen mainitsemani Huvilan Stout kuitenkin siten, että tässä on myös hiilihappoisuutta, pientä vaahtoa ja uskomatonta kahvisuuttakin mukana - ja kaikki tämä oluen ollessa vasta n. 1,5v. Pullon pohjalle jää kaadettaessa Rochefortmaiset hiivakököt - tästä(kin) plussaa, koska oluen raaka-aineet tulee sopivissa määrin olla esillä.

Kun tykkää kahvista ja muutenkin tämän tyylin oluista, ei voi kuin ihmetellä kuinka loistavan fiiliksen tämä olut saa aikaan. Onneksi näitä on 2 kpl kellarissa, niin voi kypsytellä olemattomiin tämän pienen alkoholin poltteen, joka iskee jonkin verran loppumaussa. Voi olla, että näitä tulee haettua vielä jopa yksi lisääkin, hinnasta huolimatta. 

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä. On arvion aika.Uskomaton olut.

PISTEET: 46/50 (9 - 4 - 9 - 5 - 19)

 

 

Hyvä olut on elämys. Sen kanssa ei halua kiirehtiä. Sen kanssa viihtyy vaikka perjantai-iltana yksin kynttilöiden valossa, hiljaisuudessa.

 

 

Varaston täydennystä - olutta ranskanmaalta

Tulipa sitten saatua Ranskasta hyvää olutta kotiin, koska meillä Suomessahan tarjonta on "hieman" rajoittunutta varsinkin yli 4,7% oluiden luokassa kiitos Alkon. Seuraavat oluet saapuivat varastoon, osaa useampi kuin 1, tarkemmat tiedot päivitetyssä "Varaston kätköissä" -osiossa:

	Saint Bernardus Prior 8
	Saint Bernardus Tripel
	De Molen Hel & Verdoemenis Wild Turkey
	De Molen Hel & Verdoemenis
	De Molen Tsarina Esra Imperial Porter
	De Molen Rasputin
	Brewdog Cocoa Psycho
	Brewdog Hardcore IPA
	Verre La Trappe [ Ei olut, mutta 2 x La Trappen trappistilasia :) ]
	Brewdog Tokyo
	Trappe Quadruplel
	Westvleteren Abt 8
	Westvleteren Abt 12
	Magnum Chimay Grande Réserve 2013 1.5 L
	Achel Brune Extra 75 cl
	Nogne Ø Porter
	Nogne Ø India Pale Ale
	Nogne Ø 500
	Nogne Ø 100
	Nøgne Ø 1000 & 1001

Pientä tiedotusta Ketolain panimon seuraavasta oluesta..

Edellinen, ja samalla ensimmäinen maltaista tehty olutsatsi (Quadrupel) on kypsynyt kuutisen viikkoa pulloissaan. On selvää, että tämä olut tarvitsee vielä lisää pullokypsytysaikaa, mutta eilisen maistelun perusteella voitaneen todeta, että tuotantoprosessi on onnistunut ja olut menee parempaan suuntaan (maistelin testimielessä olutta jo muutaman pullon aiemmin ja olin ehkä jo hieman huolestunut, mutta jälleen kerran on todettava, että ei tämä hätäisen miehen hommaa ole). Jos olut maistuu jotenkin oudolta varsinkin tuoreena, anna sille aikaa. Mutta nyt se on sellaista, että sitä kehtaa maistattaa muillakin :)

Winter Warmer 33 cl pullossa

Mutta kuten #8 The Finnish Flash on sanonut, kehitys loppuu tyytyväisyyteen. On seuraavan oluen aika. Paljastettakoon sen verran, että tuotos tulee olemaan täysmallasolut, tyyliltään Imperial Stout. Noin 20l setti olisi tarkoitus panna tulevana viikonloppuna lomien loppumisen kunniaksi porisemaan. Arvioisin tästä tuntumalta, että olut on maistettavissa maaliskuussa. Kuun alusta vai lopusta, riippuu käymisestä. 

Tässä hieman tietoa kiinnostuneille, mitä raaka-aineita aion käyttää. 

Maltaat:

• Pale Ale Malt
• Caramel/Crystal Malt
• Paahdettu ohramallas
• Black Malt
• Suklaamallas

Humalat:

• Magnum
• East Kent Goldings
• Fuggles

Hiiva:  

• WYEAST XL 1056 AMERICAN ALE (nestehiiva)

Ale Coq Jõuluporter

 Esittely:

Vielää on joulua jäljellläää.. eli vielä yksi jouluolutarvio, koska joulun katsotaan vissiin loppuvan loppiaiseen. Kyseessä on suomalaisille (ja tähän mennessä myös toki itselle) tunnettu viinalaagerpanimo vironmaalta, nimittäin Ale Coq. Kyseinen tuotos on ostettu "jo jonkin aika sitten" Virosta, parasta ennen päivämääräkin kellistelee pullonkyljessä 18.7.2013, mutta onneksi tämä 6,5% tuotos ei kuitenkaan ole mennyt mitenkään (ainakaan toivottavasti) vanhaksi/pilalle. Kieltämättä hieman skeptisin fiiliksin lähden tätä tuotosta maistamaan.


Arvio:

Mieto sihahdus avatessa. Kahvinkermainen runsas vaahto, joka pienee lähes olemattomiin odotellessa. Tuoksussa voimakas mallas. Kynttilän valoa vasten peilatessa tummanpunainen, kirkas väri, josta kyllä tulee jouluinen fiilis.

 Maussa voimakas jykevä maltaan makeus, todella pehmeä. Liekkö kypsytys tämän saanut aikaan, en tiedä koska en tuoreena tätä ole maistanut. Alkoholi ei maistu lainkaan. Portterimainen hillitty hapokkuus. Myös selkeä lakritsisuus maussa. Mieleeni tulee tästä lievästi myös Gouden Carolus Christmas kuitenkin siten, että tässä on ei juuri ole anismaisuutta. Suutuntuma on jopa keskitäyteläinen.

Hyvä jouluportteri, jonka ostaisin kyllä uudemman kerran, jos eteeni sattuisi.

PISTEET: 35/50 (7 - 4 - 7 - 3 - 14)

Hyvien saunaoluiden perässä: Keisari 66 American Pale Ale

Esittely

Keisari 66 American Pale Ale, eli tuttavallisimmin APA, on Nokian Panimon tekemä suodattamaton pintahiivaolut. Tämä vuonna 1991 perustettu panimo on tehnyt monia oluita, jotka ovat aiemmin ainakin osittain hukkuneet suuren massan joukkoon. Kuitenkin vuoden 2013 keväällä panimolta pamahti tämä kesäinen janonsammuttaja, joka löi itsensä läpi ja vei mm. Olutoppaan toukokuun 2013 "Kuukauden olut" -tittelin. Oluen alkoholipitoisuus sattuu sopivasti olemaan III-oluen luokkaa (4,2%), joten tätä olutta saa ostettua kaikista hyvinvarustelluista maitokaupoista. 

Oluessa on käytetty mm. amerikkalaista cascade-humalaa ja erilaisia katkerohumalia, jotka ainakin myyjän mukaan karkottavat osan pelkkien kapeakatseisten "viinalagereiden" lipittäjistä, mutta vetävät puoleensa "oikeasta" oluesta tykkääviä.  Olut on nimetty USA:n road 66:n mukaan, sillä se "avaa tien oluiden moderniin maailmaan, jossa korostuvat ennakkoluulottomat ja rohkeat maut."

Itse en ole kuitenkaan tähän tuotteeseen vielä tutustunut, ja päätinkin mennä mielenkiinnosta käymään panimon omalla "tehtaanmyymälällä" Nokian Keisarikioskioskilla, joka sattuu sijaitsemaan melko lähellä nykyistä majapaikkaani. Ainakin blogin pitäjän kokemus kioskista oli hyvä [kiitos kantoavusta avuliaalle myyjälle :)]. Hintaa kyseisellä oluella oli kioskilla 2,40€ (0,5L tölkki).

Arvio

PE (parasta ennen) 7/14, eli kyseessä on melkoisen tuore tuote (päiväys merkataan ilmeisesti noin puoli vuotta tölkittämiseshetkestä eteenpäin). Tuoreus on siis hyvä juttu oluelle, jossa humalapitoisuuden on tarkoitus olla "se juju". Olut jääkaappikylmänä Keisarin komeaan tuoppiin. Tumman oranssi, samea olut kaatuu lasiin. Hiivan sameus näkyy, ja jopa tuopin pohjalla on hieman hiivaa - tästä kotipanija tykkää. 
 

Tuoksussa hedelmää ja raikasta sirtusta. Otan jo ensimmäisen siemauksen ennen kuin edes tajuan. Humala potkaisee alussa ja kestää jälkimaussa keskipitkään. Myös sitruksisuutta maussa. Melko kirpsakan voimakas hapokkuus. Vaahto pienenee pikkuhiljaa pinnalta, pysyen kuitenkin pienenä kattona koko ajan. Suutuntumaltaan melkoisen kevyt.

Raikas janonsammuttaja, mutta ei siis mikään varsinainen nautiskeluolut, vaikka tuskin sitä tässä on haettukaan. Mukavaa, että tämän tyyppinen olut on saatavissa maitokaupoista kohtuulliseen hintaan.  

PISTEET: 34/50 (7 - 3 - 7 - 3 - 14)

Bully! Porter

Uuden vuoden aaton kunniaksi toinenkin olutarvio, joka on siis tehty Siperian arvioinnin jälkeen..

Esittely:

Kyseessä on yhdysvaltalaisen panimon, Boulevard Brewing Companyn portteri. Kyseinen panimo on perustettu vuonna 1988 ja se sijaitsee Kansas City:ssä. Panimo tuottaa internetin mukaan 600 000 barrelia olutta vuodessa.

Ostopaikka: Arkadian Alko

BB: 06/14 (pantu 11/06/2013)

Hinta: 6,16€

Arvio:

Voimakas sihahdus.  Vähän vaahtoaa jo avatessa. Porterin tapaan (yllätys yllätys) tumman ruskeaa, jopa mustaa olutta kaatuu lasiin. Kaadettaessa  vaalean ruskea, runsas vaahto. Jää noin 1 cm paksuiseksi kerrokseksi hetken odottelun jälkeen.

Hedelmäinen jenkkihumalointi tuoksuu runsaan vaahdon läpi. Ensimmäisenä maistuu ehkä hieman sitrusmainen maku, joka vaihtuu ehkä turhankin nopeasti makean maltaiseksi. Ennen makeutta havaittavissa myös hiukan kahvisuutta, tämä saisikin kestää mielestäni maussa pidempään. Keskiasteinen hiilihappopitoisuus. Suutuntuma kevyen ja keskitäyteläisen välillä. Alkoholi ei liiemmin maistu. Jotain potkua tähän kaipaisi lisää, nyt tuntuu melko perus porterilta. Ei siis huonoa mutta ei mitenkään erityistäkään, varsinkin kun hintaa oluella on hieman yli kuusi euroa. Jos satut asumaan lähellä Arkadian Alkoa niin kyllä tätä kannattaa yhden pullolisen verran maistaa.

PISTEET:  34/50 (8 - 4 - 6 - 3 - 13)